Sivut

lauantaina, joulukuuta 11, 2010

Ei mopolla kuuhun

Talviliikuntaa.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Joulukuun 1.

Kausianalyysi putkahtelee tänne 24 kalenteriluukkuna. Alkajaisiksi kauden päätöksen kertaus.

Kilpailukauden päätökseksi kiersin vielä PWT-kiertueen päättäjäiset San Marinossa ja kaupanpäälle Venetsian kaupunkikilpailun. Viime vuonna samalla turneella päällimmäinen tunne oli yskä joka jatkuikin vielä tovin matkaa seuraavan kalenterivuoden puolelle. Tälläkään kerralla ei kotiintuomisia tarvinnut rohmuta palkintopöydältä.

Monte Cerreton metsäkilpailusta mukaan tarttui 2. sija ja käsivarsien täydeltä piikkejä pensaista. Tällaisessa kilpailussa tuntuu suorituksen aikana välillä varsin turhauttavalta tuuripeliltä milloin löytää sopivan juoksulinjan mutta keskimäärin paras voittaa näissäkin.





San Marinon keskustasprintti oli ehkä vielä ripauksen haastavampi mitä vanhasta kartasta osasin ennakoida. Välit 5-6, 8-9 ja 17-18 näyttävät vaativilta jo pelkästään kotisohvallakin suunnistaen.




lauantaina, syyskuuta 11, 2010

väärän puun juurella



Puut kuninkaan puutarhassa oli sitä kokoluokka että jo Newton pudotteli tammenterhoja samoista rungoista päähänsä. Yhtä kaikki, en osannut oikean puun juurelle ja oikean ruusupensaan väliin. Muutenkin menee norrrrmaalisti. Kylmä vesi tulee punaisesta ja sinisestä raanasta erikseen. Ikkunat vuotaa, ulkona sataa, sähkö tulee vääränlaisesta pistorasiasta ja autot kulkee väärää puolta. Britanniassa kaikki on väärin- tai vähintään toisinpäin. Varaudun iltapäivän kisassa peilikuvakarttaan. Jos nyt edes Österbo kameransa tirkistelyobjektiivin kanssa pysyisi päivällä tuloslistalla takana ja illan banketissa piilossa.

torstaina, syyskuuta 09, 2010

Back in the UK

Imatrankosken rannalle kertaalleen haudattu puistosuunnistuskausi jatkuu huomispäivänä Skotlannissa. Perjantaina karsintaa ja lauantaina finaalia haudoistaan kaivetun PWT:n tunnuksilla kulkevalla kiertueella. Paikallisen valmennusjohdon sparraamana otin tänään otetta vasemmanpuoleiseen liikenteeseen Edinburghin keskustassa ja totesin hengissäpysymisen sprinttikilpailuvauhdissa mahdolliseksi mutten todennäköiseksi.

Onlineseurannat täältä

Syksyn kotimainen SM-kiertueen avajaisista jäi käteen 10. sijan plaketti. Juoksu kulki ja rastit löytyi. Sen verran helppoa ja alimittaista oli että vauhdin olisi kuintekin pitänyt olla napsun verran kovempaa ja olon vähemmän nautinnollista jotta mitalia olisi pujotettu kaulaan. Pitkälle ei tänäkään vuonna päästä kehäkolmosen pientareesta SM-kisoissa. Sen verran vanhaksi alan käymään, että tuntuu jo siltä että Lahdentien itäreunalla on usemman kerrran tullut epäonnistuttua keskimatkalla. Siksi panostus ja osanotto viikon päästä on vain sunnuntain viestissä. Syyskuun päättäjäisiksi vielä sitten lantion asennon ylläpitoa 30km:n verran Lidingöloppetissa. Alla skotlantilaiset opit:

torstaina, elokuuta 26, 2010

Tutkimus: Keskimatka aiheuttaa laiskuutta

Suomalainen tutkimusryhmä on salassa valmistellut tiedeartikkelia jossa on pyritty selittämään yhteyttä aikuisiän laiskuuden ja keskimatkan suunnistuksen välillä. Viranomaistahoille vasta nyt vuotaneet tutkimustulokset ovat löytäneet yhteyden lajin kilpaharrastuksen näivettymisen ja keskimatkasuunnistuksen yleistymisen välillä. Lajin kansainvälisen liiton IOF:n vuonna 2003 lajiharrastajille aloittamat laaja-alaiset keskimatkakilpailut ovat tutkimusryhmän alustavan raportin mukaan rapauttaneet mm. lajin viestikulttuurin ja vaikuttaneet mahdollisesti negatiivisesti koko lajikansan kestävyyskuntoon. Viranomaiset suosittelevat keskeyttämään toistaiseksi keskimatkasuunnistustoiminnan Suomessa välittömästi.

"Viime vuosina lajiin periytynyt laiskuus voi olla seurausta myös muista tekijöistä, mutta keskimatkan yleistymisen myötä on selvästi havaittu lajin aktiiviharrastuksen vähenemistä, huippu-urheilu tulosten heikkenemistä Suomessa, kilpailusuoritusten keskimääräisen ajan vähenemistä, karttojen laadun heikkenemistä, rastien määrän lisääntymistä sekä joidenkin kilpailun osa-alueiden kuten viestiliigan suoranaista kuihtumista", kommentoi rastitieteen dosiatri V7 kohulöydöstään tuoreeltaan. "Toimme asian julkisuuteen jo nyt ennen kuin tiedemaailma hyväksyy tutkimustulokset, jotta päättävät tahot ehtivät reagoida hälyyttävään tilanteeseen välittömästi", jatkaa sama mies.

maanantaina, elokuuta 23, 2010

VasaStafetten


Taalainmaan kesään matkustaessa herättää ihastusta ennenkaikkea ruotsalainen maahanmuuttopolitiikka. Ongelmakansat pakataan nätisti rähinöimään suurkaupungin ahtaisiin lähiöihin jotta Siljanin rannalla riittää punamultamaalia jokaisen mökin kaunistukseksi ja hehtaarin verran tonttia siihen ympärille Husqvarnan syötiksi. Tuntuu siltä että myös Norjan itäpuolelta löytyy pieni pala maata jossa lapset eivät pompottele jalkapalloa tai tappele kumilätkästä vaan Urheilevat. Talvella suksivat aamuinilloin maakunnista Moraan koulunpenkkiin samoja latuja joita esi-isät hiihtivät Kustaa Vaasan kiinni pitämään huolta valtaistuimestaan. Kesäisin sitten vaikka juoksevat soita ja polkuja pitkin.

Surffailukierroksella bongattu viestimaastojuoksukilpailu Sälenistä Moraan osoittautui tapahtumana lähestulkoon isoveljensä Vasaloppetin maineen veroiseksi kansanjuhlaksi. Vajaat 400 muutakin kymmenmiehistä tai -naisista tai -henkistä joukkuetta oli samaa mieltä ja osallistui kilpailuun. Loputkin taalainmaalaiset kömpivät mökeistään kannustamaan reitin varrelle. Voitto ja "viisi tavallista mitalia" jäivät paikallisista urheiluseuroista kyhätylle vakuutusyhtiön edustajistolle. Nouskin oli tyytyminen kymmeneen Moran suihkutehtaan kylmään suihkuun ja hopeamitaliin.

Omalle kohdalle osui 15km ihka oikeata maastojuoksua. Tossun alle tarjottiin alun asfalttipätkän jälkeen pieniä polkuja, niittyjä ja soita sekä pitkospuilla että ilman. Pääsin matkaan toisena kolmisen minuuttia Martin Johanssonin perään. Muutaman kerran kilometrissä saatujen väliaikojen perusteella ero venyi jokaisella kilometritolpalla muutaman sekunnin lisää. Osuusbonuksena jaettu setelinippu ei siis päätynyt ruotsinlaivan ravintolan kassaan vaan tuon paikallisen vakuutusyhtiön eläkekassaan. Ensi vuoden kalenteriin on sentään jo yksi kilpailu valmiina. Ja jos en kykene vakuuttamaan valintaryhmän näkemystä niin lähden vaikka huoltajaksi.

lauantaina, elokuuta 21, 2010

Hälsningar från Dalarna

Sumuisen aamun terveiset Evertsbergin mäkipalkinnon patsaan juurelta gevaliakupin äärestä. Vuonna 99 muuan Muhlegg on kaivertanut nimensä tuon kylkeen. Väsymättömän miehen kuolavanan viitoittamana omana osuutena on hetken kuluttua vuorossa 15km kohti Moran toria. Radio Siljan lähettää väsymättä samaa uutista: ikkkalisten i täten.

torstaina, elokuuta 19, 2010

Kesäkuulumiset

Jätetäämpä liiton kritisointi hetkeksi. Sen verran on omat mielipiteet mennyt perille että Karvian kyläntalolla häiden juomarastilla ventovieraskin tiesi missä suomen urheilun tila lepää mielestäni. "Niin pitkään pitää urheilla kunnes henki lähtee..." totesi sentään vanhempi herrasmies hetkeä aiemmin. Sporttisesta olemuksesta ja pitkästa eliniästä päätellen hän oli kokeillut mottoaan perinteisin urheilumenetelmin eikä saunomalla itänaapureita hautaan.

MM-valintojen ensipettymyksessä ostin asunnon. Mieleeni papereita raapustaessa muistui etenkin ne lukuisat kotimatkat leuka rinnassa ruosteisilla menopeleillä kohti Espoon opiskelijakommuuneja. Tieteenharjoittajatovereideni kanssa suunnittelimme totaaliaskeesi-urheilupanostuksen muuttamista oikeaan elämään tyyliin: "Ens viikonlopuks jos sais hankittua asuntolainan, v70-volvon, pari lasta ja pirun paljon ressiä ja tässä sitä istuttaisiin 4-tien ruuhkassa kotimatkalla Anopin mökiltä eikä mistään kuraiselta suunnistuskisapellolta.." Yleensä maanantaiaamuun mennessä vaaka kallistui kuitenkin takaisin ressittömän urheilijaelämän suuntaan.

Asunnon mukana kun ei tullut kylkiäisiksi noita muita mainittuja oikean elämän realiteetteja aloin täyttää suunnatonta urheilutyhjiötäni Keuruun Markkinahölkästä. Leuka rinnassa ja osteofyytti varpaassa palasin tuoltakin reissulta. 10km 35:14. Pyyhkäisin kalevan kisat pois kalenterista ja odottamaan tulevia vuosia. Piirinmestaruuskisojen vitoselle ei piikkarit mahtuneet turvonneeseen jalkaan ja aikaa kului 16:13. Valonpilkahduksia alkoi sentään näkyä Palsinajärven ympärijuoksussa kun tappiota Keuruun voittajalle tuli enää David Anderssonin rinnanmitan verran. 6,31km 20:48. Lahti-Suunnistuksessa yritin paluuta omaan lajiini onnistumatta siinä.

Kesäloman alkajaisiksi kannoin asunnon täyteen tapettiliisteriä ja maalitonkkia ja purin suurimmat kiukut yhteiskuntaa kohtaan seinien hakkaamiseen. Välissä riipaisin Hauhon Jokamiestriathlonin kohtuullisella menestyksellä. Ensi vuoden kylpylätriathlon Ikaalisissa on laitettu kalenteriin jo neontussilla. Hikisen remonttiviikon hartain hetki tuli perjantain Kumpulahölkän lähtöviivalla kun paikallinen pastori lähetti juoksijat matkaan. Toivuin rauhan sanoista vasta viidennellä kilometritolpalla ja loppumatkasta juoksu tuntui jopa kulkevan. 15km 52:46.

Viime viikolla jatkoin ratakautta Hämeenlinnan tähtikisoissa. 5000m tasapaksusti 15:48. Lauantain AM-kisoissa taas pieni comeback metsäsuunnistukseen. Voittomarginaalia rapiat 10min. Juomarastien puuttumisen takia olisin tuskin edes jaksanut pysyä tolpillani niin pitkään kuin muut metsässä jaksoivat olla. Jalkaan kotiintuomisiksi sentin syvyinen haava ja saman mittayksikön paksuudelta turvotusta koko jalkaan. Vuonna 2005 konttasin samaisen kartan toisesta päästä Sakari Oravalle nilkkaleikkaukseen. Maasto joka on siis vielä voittamatta. Sunnuntaina järkkäsimme vielä Kylpyläjuoksun Ikaalisissa. 2,5h auringossa oli kova urakka vaikka tehtävänä olikin vain kannustaa osallistujia ja ohjata liikennettä. Taas tuntui siltä ettei minusta olisi ikinä juoksemaan tuossa kelissa kahta ja puolta tuntia. Puolimaraton olisi mennyt sentään vaivatta. Ratakauden päättäjäisiksi juoksin vielä 1500m. Taktiikkajuoksusta helppo voitto. 4:28 ei toki mairittele.

Ensi viikonloppuna jatkuu Urheilu Ruotsin puolella Vasastafettenissa. Viestin 6.osuus ja 15km hiihtoladunpohjaa odottaa lauantaina.

lauantaina, elokuuta 07, 2010

Köyhän miehen paulikiuru





Hauskaahan tämäkin, mutta sen verran on jo hinkua taas urheilla että mieluummin olisin jossain muualla kisaamassa.

maanantaina, heinäkuuta 19, 2010

Unelmilla ei ole parasta ennen päivää

Olen aina urheillut suurilla tunteilla ja ottanut urheilun tarjoamat pettymykset ja ilot asiaan kuuluvalla vakavuudella. "Pessimisti ei pety" - ei ole koskaan kuulunut mottovalikoimaani. Käännätin veistä omassa haavassani MM-valintojen jälkeen oikein urakalla ja kävin asialliset keskustelut suurimman osan valintakomission jäsenistön kanssa. Annoin katkeruutreni paistaa läpi ja peräsin oikeudenmukaisuutta lähinnä omasta näkökulmastani katsellen. Nurinoillani yritin löytää mahdollisimman pian taas sen asenteen jolla onnistuneet urheilusuoritukset on mahdollisia. En minä sinne palkintopallille halua pidemmänpäälle vain näyttämään keskisormea valmennusjohdolle ja jos noilla motiiveilla urheilen niin en varmasti pääsekään. Näiden keskustelujen tarkempaan sisältöön en halua enää pureutua julkisesti. Tyytyväinen en toki ole, mutta en sitä itseltäni odotakaan tässä asiassa vasta kun tuloslistalla ei keiku ketään edellä. Hävityt sekunnit katsastuksissa oli kaikki hävittyjä. Suurimmat pummit pyyhitään kyllä tuloslistoilta pois valintakomissionkin silmissä mutta ei Imatran kisan kaltaista tasaisenhidasta puurtamista.

Uhreilijan ja ennenkaikkea URHEILUN asemasta suunnistusliiton byrokratiassa ei liene yksikään maajoukkueurheilija tyytyväinen. Valmentajan asema tuossa hierarkiassa jossa valtasuhteet ovat kieroja kuin valintaryhmän valintalinja on varmasti vielä heikompi. Kaikki loka on aina hyvä heittää tuohon kuppiin jos mitaleita ei tule. Eikö olisi jo aika uudistaa suunnistusliiton huippu-urheilujärjetelmää siten että se tukisi urheilijoiden tuloksentekoa? Nyt hommaa hyvin paljon kustannetaan omakustannepohjalta samaan aikaan kun toimiston väki vääntelee kerholehteensä sinisillä ja vihreillä pallukoilla varustettuja valmennusartikkeleita.

Kävin muuten sprinttikarsintaa edeltävänä päivänä psyykkisen valmennuksen tapaamisessa. Aiheena optimaalisen tunnetilan löytäminen suoritukseen ja tunteiden hallinta suorituksen aikana. Hullun papereita en omista mutta urheilutavotteiden vuoksi olen valmis kalloanikin kutistamaan. Ensi tapaamisella täytynee vaihtaa aiheeksi tunteiden hallinta suorituksen jälkeen.

torstaina, heinäkuuta 15, 2010

Tiedoite

En hyväksy valintoja MM-kilpailuihin 2010. En tule hyväksymään nyt tehtyjä valintoja myöskään tulevaisuudessa. Hyväksyn etten tule juoksemaan MM-kilpailuissa 2010 ja toivon että joukkueeseen valitut menestyvät kilpailuissa.

Ote SSL:n valintaohjeista:
Valintaperusteet:
- kansainvälinen menestys 2010
- menestys MM-katsastuksissa
- kansainvälinen menestys 2009
- valintaryhmän näkemys


Käytetyt valintakriteerit J. Salmen tiedotteen mukaan:
- katsastuksissa voitto tai 2 x top 5 sijoitus
- matkavalinnat
- kauden aiemmat näytöt


Edellisissä listoissa on lukijasta riippuen näkemyseroja.
Alkuperäisten valintakriteereitä painottamalla eri osa-alueita millä tahansa kertoimella ei voida päästä miesten joukkuevalinnoissa nykyisiin valintoihin antamatta 90% painoarvoa valintaryhmän näkemykselle. Valintaryhmän näkemyksen pohjana on nyt nämä J. Salmen mainitsemat kriteerit, joissa alkuperäisiä kriteereitä on muokattu ja tarkennettu niin että nykyisen joukkueen valinta on tehty oikeutetuksi. Kriteerien mainitsemisjärjestystä listassa on muutettu. Sana kansainvälinen on hukutettu täysin kriteereistä.

Voittaessani vuonna 2008 MM-katsastuksen Sprintin lopulliset valintakriteerit olivat täysin erilaiset. Silloin jo EM-kilpailuiden Sprintin finaalista tapahtunut niukka karsiutuminen riitti kansainväliseksi näytöksi joka kiilasi katsastuksen edelle. Kurioisiteettina mainittakoon että tuona vuonna katsastukset järjestettiin mahdollisimman paljon tulevia kilpailuja vastaavissa olosuhteissa Tsekeissä. Tällä kaudella en ole sijoittunut Suomessa järjestetyissä sprinttikilpaluissa 3. sijaa huonommaksi. EM-kilpailuissa suomalaisia ei ollut edelläni. MM-kilpailuissa Sprinttiä tulee mielestäni juoksemaan vähintään 2 itseäni heikompaa suomalaista urheilijaa mikä on mielestäni väärin jos tavoitellaan menestystä Suomelle. Pidemmällä aikavälillä siis sukunimi on suurempi selittävä tekijä valinnoille kuin tulokset. Itse olen tähän asti urheillut tulostavottein. Pettymys on valtava ja tulevaisuuteen en tällä hetkellä näe enää urheilussa tulostavotteita.

maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Videotuomari ja tyylipisteet myös suunnistukseen

Saksan konemainen hyökkäys murjoo Englannin puolustuksen kerta toisensa jälkeen sirpaleiksi ja entinen arjalainen ylpeys, nykyisin kebabinpyörittäjien jälkikasvusta koottu joukkue voittaa vanhan vihollisensa 4-1. Moni asia on muuttunut sitten toisen maailmansodan mutta yksi asia on sokeallekin katsojalle selvää: tuomarit ovat ottelussa yhtä epäoikeudenmukaisia kuin jumala sodassa. Upeiden maalien sijaan maajoukkueluotseina epäonnistuneet studioasiantuntijat kaivavat viiksiensä takaa esiin hidastuksista puolustuksen virheet ja linjatuomarien liputukset. Kaikki on niin pirun taktista ja helppoa ja kommentaattorit niin käsittämättömän fiksuja kun osaavat haukkua kollegansa ja pelimiehet jotka ovat Suomen kerta toisensa jälkeen kisoista pudottaneet. Jälkikäteen on helppo olla viisas. Maajoukkuetta valmentaessaan samat miehet piirsivät fläppitaulut täyteen kuviota ja tappion jälkeen kaivoivat videolta ottelun ratkaisseet tuomarivirheet. Kiinan muurin paksuiset viikset peittivät mahdollisen hymyn lisäksi myös pettymyksen ja kaikki muutkin tunteet. Urheilusta tehtiin suorittamista. Voitoista kovan työn lopputuloksia ja tappioista tilastotappioita. Mikään ei saanut Tuntua miltään.

Nyt samat miehet kaipaavat videotuomareita kun kolme punapaitaa missaavat Englannin tasoituksen vaikka 3 miljardia ihmistä näkee samaan aikaan pallon olevan metrin verran maalissa. Englantilaisia pelaajia sapettaa. Koko englannin kansa saa taas yhteisen vihollisen tuomareista ja syöksyy baariin purkamaan pettymystään. Samaan paikkaan jossa juhlitaan voittoja. Ketään ei kiinnosta kun viisivuotias Jürgen naputtaa Playstationilla saman ottelun päinvastaiseen lopputulokseen. Ketään ei kiinnosta vaikka jokaikinen pelaajan liike kentällä on tarkoinharkittu ja jokaikistä bittiä myöden laskelmoitu ja pallon käydessä maalissa hyväksytään maali yhtä varmasti kuin päivä muuttuu illalla yöksi. Kaikki on oikeudenmukaista. Ei ole dopingia. Ei vääryyttä. Vain urheilevia robotteja vailla tunteita. Sitäkö yleisö kaipaa?

Englannin mestaruus 1966 teki voittomaalin tekijä Geoff Hurstista legendan vain koska hän ei koskaan tehnyt maalia. Tai mikä vielä parempaa sen ajan kamerat tallensivat kuvaa niin verkkaisella tahdilla että asia jäi jokaisen katsojan ratkaistavaksi. Baarissa riitti ja riittää edelleen keskusteltavaa tuosta asiasta. Urheilu kiinnostaa kun siihen kuuluuu myös vääryyksiä ja niiden aiheuttamia tunteita. Pari vuotta myöhemmin Bob Beamon hyppää pituutta legendaarisesti metrin verran pidemmälle kuin ihmisen pitäisi. Numerot kirjataan ikiajoiksi urheilukirjoihin mutta mitä jos meksikolainen aavikkotuuli olisikin pyyhkinyt jäljet hiekasta ennen kuin mittamies olisi ehtinyt laskeutumispaikalle. Kukaan ei tuolloin muistaisi 60-luvulta kuulentoja ja Neil Armstrgia koska jo vuotta aikaisemmin joku muu olisi käynyt pituushyppylankun ja hiekkalaatikon välillä vähintäänkin kiertoradalla. Ei Maradonakaan olisi maradona jos videotuomari olisi hylännyt jumalan kädellä tehdyn maalin. Yleisöä varten viritetyt urheilun oikeudenmukaisuutta puolustavat videotuomarit tappavat urheilusta tunteet ja estävät legendojen syntymisen.

Khramov oikaisee taas kerran pistepellon poikki gps selässään ja pesupaikan vatussit vaativat päitä pölkylle. Kanssakilpailijoista tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Apukäyrä on piirtänyt tampereen pusikoista kartan taas vaihteeksi aivan soiroon ja urheilijoista tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Voin itse kertoa että ne kymmenet kerrat kun oma päätä on koeteltu kotimatkalla kyynelien partaalle sen vuoksi että olen mielestäni epäoikeudenmukaisesti jäänyt tulosluettelossa tai niistä johdetuissa valintalistoissa liian kauaksi kärjestä, ovat opettaneet ja kannustaneet jatkamaan yrittämistä kahta kovemmin. Ei minua uheilijana kiinnostaisi jos joku jälkiviisas videotuomari muuttaisi historiaa ja yrittäisi tukahduttaa urheilun antamat tunteet.

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Elämä on herbalaiffia

Viime viikon loppupuolelle tuli kaksi varsin erilaista starttia. Tuusulan maailmancupissa umpitylsää suunnistusta huippuliigaformaatilla ja kaupan päälle vielä suomalaista kukkapenkkisprinttiä. Fiilis oli kuin juoksukisassa. Tai enhän noita ole paljoa juossut. Ja kesän kalenteriin niitä olen nyt lisännytkin. Eli suunnistuksellisesti rakkaan lajimme raiskaamista, mutta enemmän tuosta kilpailun aikana oikeastaan nautin kaikessa yksinkertaisuudessaan kuin viikon toisesta startista Kytäjän Jukolasta.

Pienoinen alavartalovamma varjosti molempia startteja ja tämän viikon maailmancupit saankin seurata siltä paikalta jolle ne on suunniteltu eli yleisön puolelta. Ruotsin kisan tv-lähetyksen perusteella ei kokeilun onnistumista onnistutte ainakaan kotisohvalle välittämään. Ei online-tuloksia, pari kameraa kuvaamassa puluja suihkulähteen reunalla ja puolet lähetysajasta kuvan peitti kartta. Sinänsä pätevä selostaja ei ilman lajitaitoista kommentaattoria tiennyt edes missä kamerat on, saati että olisi kyennyt kertomaan mitään miksi ja mihin kilpailu ratkesi. Samat pulut paskoi suihkulähteellä kisan jälkeenkin, ruotsalaiset ja sveitsiläiset kiipesivät palkintopallille ja aurinko paistoi. Niin helppoa urheiluviihdettä että varmaan kuninkuusravikansakin ymmärtää mistä on kyse. Jotain dementikkoa voi kiinnostaakin.

Jukolassa kaikki oli toisin. Vartin pummeja. Itkeviä suunnistajia haastatteluissa. Ensiaputeltalle pidemmät jonot kuin vessaan. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi että laji on vaativaa kestävyysurheilua. Eikä se tuntemattomaksi jäänyt kadunmies tänään tullut kyselemään miksi Niggli hävisi lopussa tukholman sprintin vaan että mitä sille Teidän aloittajalle oikein tapahtui. Kumpaankaan en tiedä vastausta. Jälkimmäinen sentään kiinnostaa minuakin. Tuskimpa näistä uuden ajan vouhotuksista yleisölajiksi on, vaikka niitä hauska onkin juosta. Suunnistus on kuitenkin se laji jota juostessa mennään pois mukavuusalueilta ja jota on paras seurata kähisevästä mikrofoniäänestä kesäisen yön sammalmättäältä ja loppumattoman mielenkiitoisista gps-käkkyröistä, jos vaan ratamestari antaa mahdollisuuden sille että kilpailussa edes tapahtuu jotain. Vuoden ratamestarin titteliin saa Imatran huippuliigan ratametsuri tehdä kyllä Kattaista vastaan kovan työn.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Lisää Vuvuzelaa

Sprinttiprojekti kannatteli lopulta 9. sijalle EM-kisoissa ja 3. sijalle SM-kisoissa. Edessä on vielä Nordic O-tour, Huippuliigan sprintti ja sitten MM-kisat ja PWT-kiertue ja maailmancup. Tuo siis pelkästään yhden matkan erikoismiehelle. Yleismiehet vetää saman setin kertoimella kolme. Ja vielä viestin päälle lähestulkoon jokaikisellä kirjainyhdistelmällä. Seurajoukkueessa vielä sitten isot viestit.

Bulgariassa herätti huomiota yleisön fanaattinen kannustus paikallista kansallissankaria kohtaan. Kiril Nikolovin juostessa hurmionomaisesti plakettisijalle pitkällä matkalla ei kuitenkaan kenelläkään tullut mieleen kieltää kannustukseen käytettäviä torvia liian voimakkaasta äänestä. Jalkapallon MM-kisojen aikana jokainen televisio on alkanut pitää ininää jonka vuoksi kannattajien hauskanpitoa ollaan rajoittamassa. Pääasia että kotosohvalla ääressä ei tarvitse ojentaa kättään kaukosäätimelle tv:n äänisäätimelle. Näin meitä palvellaan. Entisvanhaan oli tv:t paksuja ja miehet laihoja. Nyt on muoti jotain aivan muuta. Nikolovin poistuminen kilpailukeskuspellolta kiiltävällä mersun sporttimallilla sentään muistutti Bulgarian metsissä tuosta suurten tähtien lajista. "Rakkaudesta lajiin", sanoo suomalainen samaan aikaan. Rakkaudesta lajiin taisi Kirilkin tänään toisaalta Paarijoen maanpäällisessä helvetissä taivaltaa. Katumaasturillakaan ei tuossa maastossa pääse kuin hädintuskin parkkipaikalle.

Resurssivaikeuksissaan pohjoismaiden liitot ovatkin pykänneet tälle vuodelle uuden "yleisöystävällisen" suunnistuskonseptin Nordic O-tourin muodossa. Uusia kokeiluluontoisia kisaformaatteja ja kottikärrykaupalla rahaa sveitsiläisille pankkitileille kotiinviemisiksi lienee kuitenkin totuus. Itse toki suhtaudun suurella mielenkiinnolla ja menestystavottein uutta kisakonseptia kohtaan kuten aina suomipaidan päälle pukiessani. Vuvuzelat soinevat edelleen jossain aivan toisella puolen maailmaa. Mutta vain kerran neljässä vuodessa.

torstaina, kesäkuuta 10, 2010

Äiti, mä oon telkkaris

To 17.6.
TV2 20.20 Suunnistuksen Nordic Tour , Suomi

La 19.6.
FST5 22.50 Jukolan viesti
TV2 00:30 ->

Ti 22.6.
TV2 20.20 Suunnistuksen Nordic Tour, Ruotsi

La 26.6.
FST5 19:50 Suunnistuksen Nordic Tour, Norja

Ma 6.12.
Joka kanava koko illan, Linnan Juhlat

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Euroviisujen alkukarsinnat

Jatkopaikka tuli äänivyöryllä. Yleisöäänestyksen suosio taisi tukkia online-palvelun. Mutta toivottavasti kykenevät parempaan iltapäivällä. Miesten ensimmäinen startti on klo 16:30.

Karsinnan rata oli 40% metsää, pari väliä korttelia ja loppu rantadyyniä. Finaalissa kait jotain vastaavaa.

Online

lauantaina, toukokuuta 29, 2010

Ne jotka avajaisissa vilkuttelee, ei vilkuttele palkintopallilla

Reissuun lähtiessä mielikuvat Bulgariasta olivat kuten muistakin vanhoista Neuvostotasavalloista:

Suosituin urheilumuoto: Karvaselkäisten kreikkalaisroomalainen paini. Tätä harjoitellakseen jokainen kunnon bulgarialaismies hakkaa aamulla vaimonsa ja raiskaa illalla.

Ruokakulttuuri: Hapankaalia ja vodkaa. Kukaan ei kestä elämää näissä maissa selvin päin.

Sprinttisuunnistuskulttuuri: Likaisia ja roskaisia puistoja, kaikki metsät toimivat niin hiiliniluina kuin yleisinä roskanieluina. Asfaltit on niin reikäisiä että muutkin kuin lissu tarvitsevat sprinttiin säärisuojat. Kaupungit on räjäytetty maailmansodissa kappaleiksi ja lopulta joku Lenin on rakentanut kylät täyteen kerrostaloja tehokkaalla Neuvostoliitto/Hervanta - formaatilla.

Ilmasto: Aivan sama sataako vai paistaako kun aina on niin paljon saastetta ilmassa ettei asiaa sen kummemmin havaitse.

Ihmiset: Luonnostaan epäkohteliaita ja epärehellisiä. Työnteko ei kiinnosta mutta kuitekin jokaisessa kadunkulmassa on joku valvomassa suojatienylittäjiä kuin Elos-sprintissä konsanaan. Sillä erotuksella että Bulgariassa haluavat työstään kolikon palkaksi ja ampuvat surutta ne jotka ylittävät tien kielletyn alueen kohdalta.


Pari päivän kokemuksella:

Suosituin urheilumuoto: Sama kuin länsimaissa, eli oman urheiluharrastuksen aloittamisen suunnittelu. Ja lopettamisen selittely.

Ruokakulttuuri: Kaikkea muuta kuin kaurapuuroa saa.

Sprinttisuunnistuskulttuuuri: Tämä maa oli sodissa aina sopivasti sen puolella joka johtaa. Eli päästi sakemannit marssimaan lävitseen itään ja sotaonnen käännettyä vaihtoi Neuvostoliiton puolelle. Just niinkuin Suomikin pohjoisessa. Saksalaiset eivät sentään polttaneet kyliä mennessään joten keskustassa on muutakin kuin rovaniemeläistä ruutukorttelia. Ja koska eivät päästäneet Neuvostoliittoa perustamaan laivastotukikohtaansa Primorskoon on merenrantaan jäänyt pieni kaistale hiekkadyynejä sprinttisuunnistajien huviksi. Muuten ihan normi itäblokkia eli kulkukoiria ja likaisia puistoja ja leninin patsaista puiston keskellä olevalla kumpareella.

Ilmasto: Trooppinen

Ihmiset: Esimerkki lentokentän parkkipaikalta. Autovuokraamon auto oli ympäröity joka puolelta pysäköidyillä autoilla. Yhdessä niistä oli kuljettaja istuskelemassa ja kysäsin että josko viitsisi siirtää sen verran että mahtuisimme peruuttamaan. Tai siis kaveri ei osannut mitään muuta kieltä kuin olan kohauttelua ja murahtelua, mutta kysäisimpä kuitenkin sukulaiskielellä eli käsien viittelyllä. Vastasi murahtamalla. Peruuttelimme viitisen minuuttia senttipelillä vekslaillen. Hänenkin auton kylki oli jokaisella peruutuksella sanomalehtipaperin päässä meidän puskurista. Siinä odotellessaan ehti poltella askin verran norttia ja murahti taas kun saimme auton pois. Eivät siis välttämättä pelkästään epäkohteliaita mutta myös tyhmiä.

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Primorsko

Sprinttipanostus tuotti myös kisalipun EM-kilpailuihin.

Sprintti ja pitkämatka kuuluu ohjelmistoon. Keskimatkaa en ole juossutkaan sitten viime syksyn SM:ien.

Monet kävivät pelipaikkojen liepeillä leirillä maaliskuussa analysoimassa maastoja. Itse luotan googleen ja lähes kymmenen vuoden kokemuksiin suunnistusturismista Itä-Euroopassa. Oman pääkilpailun maasto järjestäjien mukaan: "3 types of terrain – park with flat woodland and different visibility and runability, street area and coastal terrain with sand dunes."

Ja näin kuvaavat maastoa siellä vierailleet:

Primorsko on ranta- ja nuorisoturismiin keskittynyt kaupunki Bulgariassa, 52km Bourgasista etelään. Primorsko sijaitsee niemessä, Stomoplon ja Diavolskin lahtien välissä. Primorskossa on suuri rantalomakeskittymä, johon kuuluu yli 80 majoitusta tarjoavaa yritystä. Primorsko on kuuluisa 10km pituisesta hiekkarannastaan, joka on Bulgarian pisin mustanmeren rannalla oleva hiekkaranta (kuvassa pohjois-ranta oikealla, etelä-ranta vasemmassa reunassa). Primorskon lähellä sijaitsee myös harvinainen Ropotamon joki, jonka alueella esiintyy huomattava määrä harvinaisia kasveja ja lintuja.

Primorskon pieni kaupunki on nykyaikainen, palveluvalikoimaan kuuluu runsaasti pieniä kahviloita, aamuun asti aukiolevia diskoja ja edullisia ruokaravintoloita. Yöelämä Primorskossa on kaupungin kokoon nähden vilkasta ja kansainvälistä.

Primorskon ilmasto on välimerellinen, pääasiallinen turistikausi on touko-lokakuu.


Su 30.5. Sprint (karsinta + finaali)
Ma 31.5. Pitkän matkan karsinta
Ke 2.6. Viesti ??
La 5.6. Pitkän matkan finaali

http://www.eoc2010.bgorienteering.com/index/

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Ultimo kilometro

SM-maastoihin asetin tavoitteiksi:
-alle minuutti Keskisaloon
-Top 20
-Tarpeeksi kova alku ja kaikki itsestä irti

Tulokset (4km):
1. Jukka 11.43
..
23. V7 12.39

Väliajat (2km):
..
10. V7 +13sek

Keskimmäinen tavoite jäi toteutumatta. Ehkä osin senkin takia että viimeinen toteutui varsin täydellisesti. Juoksin taktisesti juuri niin fiksusti kuin sprinttisuunnistajalta voi odottaa.

keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010

EM-katsastus

Eletään kultaista 80-lukua. Sen loppupuolta, jolloin huhutaan jo Neuvostoliiton luhistumisesta ja uudistushenkiset visionäärit tekevät kokeiluluontoisesti 1:10000 - karttoja. Vaikka jotain saunailtoja varten piirtelevät kartalle kaikkia ylimääräisiä pikkukiviä, jotta myös likinäköiset ja fyysisesti lahjattomat voisivat pärjätä perinteisessä kestävyyslajissa. Parkanolaisessa suunnistuskoulussa saan kilpailukauteen valmistavalla kaudella työpöydälle kartan ja käsky käy suunnitella siihen rata. Lienee itsestäänselvyys että radasta on tarkoitus suunnitella hyvä, koska tuohon aikaan ei ratamestareilla edes vielä käynyt mielessäkään tehdä paskoja ratoja. Toinen itsestäänselvyys oli että rata on kolmisen kilometriä pitkä mutkitteleva viiva jolle mahtuu viisi ympyrää. Niiden viereen numerot jotka opetussuunnitelman mukaan tulisin opiskelemaan puolen vuoden päästä peruskoulun ykkösluokalla. Nohevana poikana lukaisin ykkösluokan matikankirjat jo edellistalvena jotta pääsen nyt keskittymään paremmin urheilu-uran rakentamiseen. Lähtöpaikalle tasasuuntainen kolmio ja maaliin taas ympyröitä tuplaten. Kolmio tuttua kauraa seiskaluokan geometrian tunneilta ja ympyrät nallepuh-värityskirjasta.

Talven aikana olemme valmistaneet suunnistukseen tarvittavia ominaisuuksia juoksemalla kovaa ja opiskelemalla karttamerkkejä. Piirrän ratani kartan kaakkoiskulmaan josta löydän mielenkiintoisia kohteita: Taloja, teitä ja paljon väriä. Saan nuhteet kun en hyödynnä lainkaan kartasta 90% peittävää aluetta jossa on paljon valkoista, ruskeita viivoja, kiviä ja jyrkänteitä.

Reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin huhutaan Euroopan luhistumisesta ja visionäärit juoksuttavat urheilijoita 1:4000 kartalla. Kartalta ei enää löydy valkoista kuin kääntöpuolelta ja radat ovat typistyneet 6-vuotiaan standardista kolmasosaan. Yhteislähdöllä mennään, mitä en olisi osannut edes kuvitella 6-vuotiaana. Ehkä päiväunissani toivoa siinä tapauksessa jos joku suunnittelee ratanasa tuolle kartan valkoisemmalle alueelle josta en ymmärrä mitään.

Poimin sipoolaisen navetan takana maasta pikkukiven ja totean Omalle ääneen että tekisi mieli heittää sillä navetan ikkunan lasi paskaksi. Siitä samasta ilosta minkä vuoksi tein sen 20 vuotta sittenkin. Navetan takana on lähtökynnys. Mietä on siellä hieman toistakymmentä hieman epätietoista mitä tulee tapahtumaan. Mårten Boström lienee ainoa tietoinen ja verryttelee parasta aikaa kilpailualueella. Kilpailukutsua ja ohjeita on rukattu pikkuhiljaa viimeisen kuukauden aikana ja kilpailuun tullessani olen hieman epätietoinen mistä Sipoossa kilpaillaan. Sprintissä katsastetaan EM-kilpailuihin, jota järjestäjät kutsuvat karsinnaksi ja finaaliksi kutsuvat tätä jonka vuoksi 2/3 karsinnan kärkikolmikosta on jo kototerassilla grillaamassa härän selkää. Nyt varttia ennen starttia muuttavat vielä kerran sääntöjä ja yhdistävät a- ja b-finaalit 10 hengen yhteislähdösi. Kiviäkin kiinnostaa joten jätän pikkukiven heittämättä ja lähden mielenkiinnolla katselemaan mitä kilpailusta tulee.

Taktiikaksi ajattelen juosta sopivan väljillä tonteilla kärjessä tai mieluiten heti sen takana, jotten joutuisi käyttämään varataktiikkaa kyynärpääosastolta. Uuteen lajiin kun ei ole kontaktipuolella luotu vielä mitään sääntöjä joten ennakkotapausten luomisen toivossa mietin hieman jääkiekon taklausten ja jalkapallon kropan käytön välillä. Rasteilla leimatessa sitten tarvittaessa vapaapainia.

Kisa menee hyvin. Ykköselle BJ lähtee vasemmalta, minä otan oman radan oikealta ja muut aloittaa hiljempaa. Kakkoselle minä vasemmalta ja BJ pitää toisella puolen taloa edelleen parasta vauhtia. Kolmoselle ja neloselle pääsen kärjessä ja vitoselle valitsen oikean. Oma ryntää kärkeen ja itse tyydyn säästelemään voimia. Viimeiselle pitkälle välille haudon hiukan reitinvalitaa, mutta päätän kuitenkin mennä muiden mukana ja iskeä sitten lopussa. Kilpailun voittaa fyysisesti vahvin. Toinen on fyysisesti toiseksi vahvin ja kolmas olen minä. Fysiikka tarkoittaa sopivan ratasuunnittelun turvin onneksi vain 5minuutin juoksuvauhtia eikä noita vapaapainiominaisuuksia.

Kilpailijoilla on ihan hauskaa. Yleisöllä ei, koska kisasta ei ole online-tuloksia tai live-gps-seurantaa. Suunnistuksen yleisö on kotona eikä kilpailupaikalla. Suunnistuksen yleisö ei lue kilpailuraporttia kuukauden päästä liiton tiedotuslehdestä vaan odottavat että kilpailujärjestät, kokkensit, kiviset ja aaltoset suoltavat ne talkoilla penkkiurheilijoiden nähtäväksi reaaliajassa samaan aikaan kun liitto odottaa edelleen Neuvostoliiton luhistumista ja tiedottamisen vapautumista lentolehtisistä sähköiseen muotoon. Valitettavasti moni kokee että ne lisenssirahat menevät nyt näihin lentolehtisiin, banderolleihin ja liiton juhlavuosikiertueseen. Urheilun tuote laahaa Neuvostoliiton aikakaudella ja muutoksia siihen tehdään kuitenkin jatkuvalla syötöllä jopa vartti ennen starttia niin että kukaan ei enää tunnu tietävän mistä milloinkin kilpaillaan ja miksi.

Sprinttikilpailujen järjestäminen lienee tällä hetkellä suomalaisessa suunnistuksessa sitä epäkiitollisinta hommaa. Valtava vaiva liikennejärjestelyissä ja niiltä muutamalta kisaan saadulta osanottajalta haukut järjestelyiden epäonnistumisesta päälle. Yhdessä asiassa ja siis siinä täkeimmässä Sipoossa onnistuttiin eilen kuitenkin täydellisesti. Rata ja kartta eivät jättäneet mitään jossiteltavaa.

Tulokset, Em-katsastus



Tulokset, Yhteislähtökisa

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Live: tiomilan yö

2. osuus, 1km maaliin, letkassa kolme kovaa (kr, kristiansand,halden) ja nouski. Allekirjoittaneen tavoitteena saattaa pitkän yön juoksija varmasti
kärkiletkaan. Laskeskelen mielessäni saavani tässä letkassa vähintään toisen syöttöpisteen tekstarin sivulle 222. Lähestytään rastia nro 107. Letkan hännillä ravistelen etureisiä ja hoen malttia. Syke 140, tuntuu kyttäilyltä. Letkan kärki nousee jyrkästi mäkeen. Irtaudun omalle hajonnalle joka on 50m oikealla. 3min myöhemmin löydän rastini. Letkan kärki on suurin piirtein maaliviivalla. Hiljaisesta metsästä kuulen kuulutuksen vaimean kutsun. Ei yhtään lamppua pimeydessä. Näinkö sen taas piti mennä.

sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

Comeback

Kilpailukauden avajaisiksi juoksin lauantain Finnspringin. Näin myöhäiseksi ei kauden avaus olekaan lirvahtanut vielä kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella. Kilpailun jälkeisissä spekulaatiossa selitellään periteisesti että "tässä on nyt vielä harjoituskausi käynnissä" ja blaa blaa... Sanoisimpa että tuskin yksikään ukko top10-osastolta lähti kuitekaan kisaan pelkästään harjoitusmielessä. Tai sitten oli väärässä paikassa. Itselleni tuo numerolapun rintaan saaminen tarkoittaa ja tarkoitti eilen taas sitä että parin unettoman hermoiluyön jälkeen jouduin lähtöpaikalla muistuttelemaan itselleni ainoastaan totuuksia peruskallion räjäyttämisen järkevyydestä miesvoimin ja kertaamaan viime vuoden vastaavan kisan suoritusta. Parinsadanmetrin polkuväli ykköselle otti vuosi sitten Närpiössä neljä minuuttia ja kakkosvälillä jo eksyin. Nyt lähti paremmin käyntiin ja meno ja tuntemukset muistuttivat taas keväästä 2007 jolloin johdin jokaista kilpailua alkumatkasta.

Samaiseen helmikuussa laadittuun pelastussuunnitelmaan johon vedin henkselit siljarastien kohdalle kirjailin Finnspringin kohdalle: "Kampäk ja ehjä suoritus". Ensimmäinen onnistui kun muutaman epäileväisen silmissä pääsin jopa hieman yllättämään puskista ja eräs tammikuun Etelä-Afrikan leiritoverikin epäili poskien kaventuneen kymmenen kilon verran sitten viimenäkemän kun hörpimme Savanna Dryta etelän lämmössä. Kahdeksan on totuus. Jälkimmäinen osa kilpailun tavoitteesta kaatui viimeistään alla olevaan turoiluun joka maksoi kolmisen minuuttia. Aika näyttää mitä muuta se maksoi. Päävalmentaja linjasi viikolla ennen kilpailua alkujutussa mainittujen paineiden kasaamisen pohjaksi eilisen startin olevan se viimeinen näytönpaikka talven ja alkukevään näyttöjen lisäksi kapenevalle tielle b-maajoukkueeseen ja em:iin ja mm:iin. Itsellänihän nuo muut näytöt olivat pyöreä 0. Virheitähän on turha miinustella loppuajasta riippumatta siitä onko vuoden ensimmäinen startti tai suopursun kukinta-aika tai spiraalikäyrät niin kauan kun laji on suunnistus, mutta positiivinen olo jäi sentään siitä että virheeseen johti halu karistaa pyrinnön värit takahorisontin peesipaikalta. Perässä ei mies tuntunut pysyvän metriäkään mutta palkintopallilla näin kuitenkin saman naamarin. Ensi viikonloppuna muut miehet saanevat hoitaa tuon karistamisen ja itselle on tarjolla puolustusvoittoisempaa tonttia.



Koko seuranta
Tulokset

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Telakalta se lähtee lyhytkin kausi

Hinkuyskä, loputon talvi ja lopulta myös ikämiespohje pakottivat muuttamaan viivästetyn kevätkunnon taktiikkaa aikaistetun syyskunnon systeemiin. Kevätyönviestiä seurasin kotitelakalla ja yllätyin onlineseurannan informaation määrästä ja laadusta. Pätevä selostaja ja pari kuvainformaatiota tuottavaa tuubia lisää niin lähetys netin kautta on valmis. Eikä tarvitse ostaa sekuntiakaan ruutuaikaa televisiokanavilta. Finnspringissä olisi tarkoitus olla taas itsekin tuottamassa meteriaalia penkkiurheilijoille viivottimensuorilla gps-reittijäljillä. Islannin tulivuorenpurkauksen johdosta varaudun nyt myös alkavaan jääkauteen ja tuhkapilven pimentämään sysimustaan suunnistuskauteen jossa kaikki kilpailut juostaan otsalampun valossa. Kaikissa edellämainituissa kaavailuissa kuntohuippu on asetettu elokuulle. Onhan sitä ennenkin toki suunniteltu ja harvemmin noissa onnistuttu. Joskus opiskeluaikana jopa onnistuin tunnin aikana läpäisemään fysiikan tentin ja tekemään pätevän vuosisuunnitelman ruutupaperille. Ja siinä treenisuunnitelman ruutupaperilla oli takuulla enemmän mustattuja ruutuja kuin tenttipaperilla.

Tuhkapilven vuoksi oma lentoonlähtökielto jatkui vielä yli päättyneen viikonlopun. Tein kolmeen vuorokauteen Paraisten maastoissa kilpailuun valmistavan kauden. KVKK - kirjoittelin joskus tuon pätkän nimeksi vuosisuunnitelmaan ja varasin sille neljä viikkoa, mutta blokkiaikakaudella tuokin mahtunee yhteen viikonloppuun.

Karttakavalkaadi

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

...ja nousi kolmantena päivänä kuolleista

Siinä välissä taisi levätä pari päivää. Eikä ressannut liiemmin lepopäivinä kulkupolitiikasta.

Lumi- ja ilmastopoliittisista syistä leireilimme Nouskin porulla pääsiäisen kotimaisemissa Ikaalisissa. Yksi syntyperäinen paikkakuntalainenkin sentään oli mukana. Muuten leirille osallistunut tiomilajoukkuellinen on ajatunut Nouskiin kaupungistumisen ja maalaistumisen seurauksena. Jälkimmäinen saattaa jopa ihmetellä ääneen: "Eikö täällä oo mitää aabeeseetä?". Onhan siellä Sammin ST1. Vaihtoehdostaan poiketen tarjoaa vain hyvää ruokaa ja kaikki asiakkaat ja henkilökunta arvostavat kestävyysurheilua.



Perinteinen pääsiäisleirihän on viimeiset kymmenen vuotta noudatellut kaavaa: Amorellalla niin etelään että lunta ei näy, pari hyvää suunnistusreeniä, pari väsyneempää suunnistusreeniä ja vielä pari reeniä Isabella mielessä. Palkintoa näistä on joskus saanut odotella pidemmällekin kesään. Nyt ainakin palaute tuli saman tien. Minuutti turpiin teivocupissa ja Hytösen kuopaisemat kurat vasten kasvoja toistamiseen talven aikana intevalliharjoituksen viimeisessä vedossa. Taitopoliittisella puolella sentään silmiähivelevän ennakoivaa ja sujuvaa suorittamista ruutukorttelissa. Sunnuntaina kipaisimme leirin päätteeksi pari tuntia pukarantienlaitaa. Tai pystyi siellä oikeastaan keskelläkin tietä juoksemaan kun savut olivat hieman hiljenneet kylältä sitten 70-luvun. Silloin olisi joka talosta hypännyt letkan mukaan yksi tai kaksi puolen tunnin kympin miestä. Paluumatkalla olisivat karanneet.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Tutkimus: Harjoittelu parantaa tuloksia

Taiteilijaurani kymmenennen juhlavuoden kunniaksi toteutin yhteistyössä empiirisen harjoittelututkimuksen yksikön kanssa tutkimuksen harjoittelun vaikutuksesta kellon 5000 metrin juoksun aikana käymään aikaan. [Viren, Haikkola: Aikakoe, 7/1972] Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää hyvin epäluotettavina johtuen vain yhden ihmisen otoskoosta. [Jutila, Kummola: Epäluotettavat miehet, eri julkaisuja] Tutkimuksen aikana koekaniinina toiminut jo ehtoopuolen urheilijaksi tuomittu päälajikseen suunnistuksen määrittelevä juoksunharrastaja noudatti kurinalaista elämäntyyliä ja raamatusta tuttuja viisi leipää - kaksi kalaa, viisi päivää harjoittelua - kaksi lepoa rytmitystä ruokailussaan ja harjoittelussaan. [Useita kirjoittajia: Raamattu,0/0000]. Tutkimusjaksoa edelsi kymmenen vuoden ja 45000 kilometrin annos tuottamatonta harjoittelua. [Taanila, Tuskien kilometrit, 2000 luku]

Harjoittelun sisältö:
Viikko 6

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: a: 9km ip: 21km 2h15min tietä polkua ja hankea
To: a: 9km ip: 22km josta mäkinen rento vk 50min.
Pe: 1h30min hiihto hävettävän hiljaa
La: ap: kortteli&polku-suunnistus 1h13min vk1-vk2. flow. Ip: sprint 3x5min rennon kovaa
Su: 50km kansanhiihtolatuja hiljakseen

Viikko 7

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: a: 9km. ip: 22km kevyt
To: a: 7km. ip: 7x1000m radalla ilman irvistystä 3:30 -> 3:05
Pe: 2h tosi hiljaa pimeällä ladulla
La: 22km 4min/km
Su: 34km hiihto. Puolet matkasta avasin latuja lumimyräkän jäljiltä.

Yht: 90km

Viikko 8

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: a: 9km ip: 26km kevyt
To: a: 9km ip: 15km vauhtileikittely
Pe: ip: 12km 10x100m
La: ap: 4x6min + 3x1,5min ylämäkeen ip: 18km hiihto
Su: ap: 25km kevyt

Viikko 9

Ma: Lepo
Ti: 5000m 16:08
Ke: reilut 2h tosi hiljaa pimeällä ladulla
To: a: 9km ip: 9km
Pe: 8km kevyt
La: 80km hiljaksiin retkilatuja seitseminen-helvetinjärvi-seitseminen
Su: Lepo

Viikko 10

Ma: Lepo
Ti: a: 7,5km ip: mäkivedot 6x5min reippaasti j a 3x2min kovaa
Ke: hiihtely 90min
To: a: 9km ip: (1000m n.4min/km + 500m reilusti kovemmin) x 8
Pe: 11km sis 10x100m
La: a: 5km. ap: pyynikin testijuoksu 15,3km 56:49
Su: Lepo

Viikko 11

Ma: Lepo
Ti: a: 6km ip: 8x1000m hallissa
Ke: a: 9km ip: 25 km kevyt
To: ip: 10km kiihtyen 37:30
Pe: ap: 6km ip: kevyt hiihto 10km
La: vuokattihiihto 60km 4h12min
Su: 20km rauhallista kumartelua suksilla


Analyysi:




Ja sit tämä:

V7 - taitelijauran kymmenvuotisjuhlakiertue:
24.4. Rauma
1.5. Finspång
12.5. Sipoo
16.5. Lahti
22.5. Kirkkonummi
19.6. Hyvinkää
7.7. Puolanka
9.7. Puolanka
14.7. Imatra
loppuvuoden keikka-aikataulu avoin.
Kietue t-paidat fanishopista.

maanantaina, maaliskuuta 22, 2010

Vuokatti

Maineikas hiihtourani sai jatkoa menneenä viikonloppuna Vuokattihiihdossa. Tuo urahan sai alkunsa hippohiihdoista jo kevättalvella -85, joista kotiintuomisina oli pronssinen lätkä ja paljon arvokasta kokemusta. Matkana oli tuolloin sprinttitrendiä ennakoiden vaatimaton yksi kilometri. Kirvelevää tappiota en huhujen mukaan selitellyt välineillä tai hitaalla lumella vaan pelkästään perintötekijöistä johtuvalla hitaalla lihassolujakaumalla, jolla lyhyelle matkalle tarvittava nopea voimantuotto ei riittänyt korkeammalle. Samaisten perintötekijöiden ansiosta ymmärsin myös hyvin pian että lumi ei ole hidasta vaan että kyseinen nopeudenpuutteen tunne johtuu pelkästään urheilijasta itsestään. Vetäydyinkin pureksimaan tappiota ja kehittämään hidasta voimantuottoa vuosiksi vain harjoitusladuille.

Tämän vuoden talvikauden avaus ja päätös oli sarjassaan neljäs totinen paluu hiihtourheilun pariin sitten hippohiihtouran. Starttipaikalla oli perhosia vatsassa kuin tuolloin -85 ja joka ikinen kerta sen jälkeen kun saan numerolapun rintaan. Ensimmäiselle huoltopaikalle hiihtelin kaikessa rauhassa letkan mukana. Hiukan mietin että kehtaako sitä naisia päästää edelleen, kunnes hoksasin numeron väristä että edellä hiihtelevä neitokainen tai rouvashenkilö hiihti "Kainuulaista sprinttiä", suksenvaihtoskiathlonia 120km matkalla. Masensi, mutten kovempaakaan päässyt. Kyseinen nainen nykäisi ja karkasikin heti seuraavassa laskussa. Muutenkin seuraavat 15km olin lähinnä latumerkkinä niilojen työntäessä ja laskiessa ohi oikealta ja vasemmalta. Taivaaltasatelevien lumihiutaleiden koko alkoi muistuttaa lumipalloja. Tuulipuku-pitoteippi-sarjassa laskeskelin kuitenkin olevani edelleen kutakuinkin kärkiletkoissa.

Kilometrit 20..25 tarjosivat nousuvoittoista vaaranrinnettä ja nousun alla törmäsin selkä edellä vastaan tulleeseen nouskin puheenjohtajaan. Hiihtopuku lienee hieman kutistunut aktiivivuosista, mutta lupasimme toisillemme kuitenkin vielä matkaseuraa loppumatkan järvenjäällä jolla tasatyöntömiehet syövät rimpuloita kuin AinoKaisa norjalaisia pikkutyttöjä. Therese Johaug mielessäni tikkasinkin ylämäen lumipöperössä haarakäynnillä ohituskaistaa kunnes perhosten kutittelu vatsanpohjassa muuttui vatsakrampeiksi. Rapiat puoli matkaa sitten niiden kanssa. Sopivasti tarjoiltiin kyllä keskeytyspaikkaa taas ennen puolimatkaa kun latu kaarsi majoitusmökkimme olohuoneen ikkunan alta, mutta tyydyin kolmeen siipaleeseen suolakurkkua.

40km kohdilla latu kaarsi vastatuulen suuntaan tasaiselle järven jäälle. Ojentajat ilmoittivat sopivaksi tyyliksi kuitenkin vuorohiihdon. Kilpailua edeltänyt tasatyöntöprojekti onnistui kuin suomalaisilla Vancouverissa. Paljon puhetta ja vähän tekoja. Kärki tuli jäällä vastapalloon ja Nouskin osasto siinä perässä tasaisin välimatkoin. Huumori tuntui olevan kaikilla tiukassa. Haqvist oli kuulemma päässyt jäällä jo hajuetäisyydelle mutta Sotkamon puolella MM2013-sprinttimaastossa nykäisin taas ylämäissä karkuun. Sen verran paremmalta vaikutti kuitenkin vaaran puolella että MM:issä olen nortongin mies.

Viimeisellä kympillä iskivät taas vatsakrampit uudelleen ja ehdin siidä hiihdellessäni luomaan sekeän strategian ensi vuoden Birkebeinerrennetiin: Ensiksi ostan sellaisen voitelumiehen essun. Ja sitten pitopohjasukset koska olen kuitenkin laiska käyttämään tuota essua. Tuulitakin vaihdan trikoopaitaan ja kyynärvarsiin hankin sen verran täytettä ettei tuo paita lepata tuulessa. Ja vatsalihaksistoon käyn tsekkaamassa mallia Billy Idolilta kesäkuun alussa. Niinku tuollaset karkeat suuntaviivat ehdin vain luomaan kun piti maaliinkin päästä. Ensimmäiseksi naulaan kuitenkin sukset ristiin ja ripustan hokkarit kehään ja heitän pyyhdeen naulaan tältä talvelta.


Datat: http://connect.garmin.com/activity/27659230

Seuraavassa historiakatsauksessa luvassa muisteloja karttapalojen kera kultaiselta 80-luvulta. Tämän kevään kilpailukalenteria suunnitellessa olen hakenut oppia mm. kaudesta -89, jolloin siirtyminen lumelta maastoon onnistui poikkeuksellisen hyvin. Huhtikuussa juoksin tuolloin 5 kpl maantiekilpailuja ennen ensimmäisiä suunnistusstartteja ja kilpailin kesällä myös lyhyillä ratamatkoilla 1000m asti, minkä ansiosta kulku säilyi hyvänä läpi pitkän kauden.

sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Talvisota: 105 yskän päivää

Ohi on. Talvisodan päättymisen vuosipäivän kunniaksi kirjasin harjoituskauden alkupuolelle 105kpl rukseja excelin sjuk-sarakkeeseen. Rauhansopimuksessa ei tullut alueluovutuksia. Sotakorvauksien maksuaikataulussa on kilometrejä kiihtyvällä ruuvilla kolmeksi kuukaudeksi. Pitkä sota rappeutti kuntoa vain pintapuolisesti ja kansakunnan perusrakenteet säilyivät vaurioitta. Ja lässyn lässyn..

Useamman kerran on talven aikana tullut jo kuviteltua että tauti on taltutettu, vielä useammin olen uskonut yskän jatkuvan ikuisesti. Lääkäriaseman ovella on harvemmin ollut fanilaumaa kuten Beckhamin akilleksen katkeamista juhlistavien turkulaisten tapauksessa. Huvit on hassut Turussa kun eivät enää pääse sillan yli suomen puolelle. Itse en välttämättä yhtään turkulaista toisaalta olekaan kaivannut hurraamaan yskimiselleni. Lieneekö tuo köhiminen edes yhtä seksikästä kuin akilleksen katkeaminen. Ja blaa blaa..

Päätimpä tosiaan jonkinmoisen diagnoosin ensikertaa tautiin saaneena että saapi riittää sotiminen ja yskiminen. Oikeassa maailmassa taisi toki olla jokin jatkosota vielä tuossa ennen sotakorvauksien maksua. Ja kun suomalaiseksi olen syntynyt niin jatkosodassa rynnitään vanhojen rajojen yli niin että paukkuu. Liian lujaa ja liian pitkälle kunnes tulee taas turpiin isolla kädellä. Fiksumpi malttaisi edes hetken. Aika näyttää mistä asetelmista lähden seuraavaa suurhyökkäystä puolustamaan, mutta turha tässä tällä ikää enää mitään mannerheimlinjoja on pystytellä. Eikä lähde vieläkään tämä juttu..

Tulipahan taas kuitenkin levättyä pari päivää. Hankalammaksi kävi tällä kertaa kun lenkkitossut tuossa eteisessä pyytelivät kovasti kevätaurinkoon. Tai talvi tuo taitaa olla jos aamulla on 17 pallia pakkasta. Kilpailukausi lähtee käyntiin ensi viikonloppuna Vuokattihiihdossa. Ojentajiin on niiiin kova luotto että suunnitelmissa on voidella niin huonot sukset että on jotain seliteltävää. Täysin käsittämätöntä tekstiä tänään... Koko juttu on ein grobes Absturz sanois Hubmann. Lentoonlähtöä odotellessa sanois Kraas.

sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010

Återhämtande, sanos fagerudd

"Energin tog helt slut", jatkaa sama mies.

Aamun ilouutisten perusteella Turku on huuhtoutumassa Aurajokeen. Urheilusivuilla Björgen hehkuttaa lepäämällä saavutettua tikkiä, Jauhojärvi kritisoi liian tiivistä kilpailukalenteria ja Manninen kertoo ehtivänsä lento-opinnoiltaan harjoittelemaan vain kerran viikossa. Vaikka toimittajalta olisikin mennyt päivät ja viikot sekaisin lienee sanomattakin selvää että kaikissa kestävyysurheilulajeissa järjettömyyksiin painunut kansainvälinen kalenteri pakottaa urheilijat priorisoimaan jatkossa entistä enemmän osallistumisiaan. Penkkiurheilijoille tämä tietää tylsempiä sunnuntai-iltapäiviä, kun kakkos- ja kolmosketjun miehet kisaavat kuppeja. Kuka edes tietää että ampumahiihdossa kilpaillaan parasta aikaa Euroopan mestaruuksista. Suunnistuksen arvokisoista sitäkin harvempi. Perinteisten lajien syödessä pikkuhiljaa omia jalkojaan altaan siirtynee Ylenkin ja katsojien kiinnostus pikkuhiljaa palloiluihin ja pelleilyihin joita voi harrastaa televisiolähetyksissä vaikka joka ilta ennen kevään playoffseja.

Pyhitin sunnuntain lepopäivän sen tarkoitukselle ja ehdin parvekkeella aurinkoa ottaessa vilkaista myös hiukan tulevan kauden kilpailukalenteria. Pari kuukautta sitten en moiseen vielä kyennyt mutta motivaationpilkkeen taas vilkkuessa silmäkulmassa rustasin kalenteriin huomiokynällä puolenkymmentä päivämäärää lähinnä keskikesän jälkeiselle puoliskolle. Kevät menee miten menee, nousujohteisesti jos suunnitelmat pitää.

Tämän viikon harjoitutin itseäni kevyellä liikunnalla muutaman hyvin onnistuneen viikon jälkeen. Mahdutin viikolle vain kaksi tärkeää harjoitusta, kun kovemmilla viikoilla mennään kolmen tai neljän ehdoilla. Nuorempana noita taisi olla kymmenen. Näin vanhemmiten olen alkanut käyttämään lausahdusta "Näin vanhemmiten". Tiistaina oli tuo edellisessä jutussa viitattu 5000m testi ja viikonloppuna pitkä hiihtoreissu Kurun retkiladuilla. Viime vuonna vastaavalla keikalla hiihdin sen verran harhaan että tänä vuonna vilkaisin oikein kartasta jottei lenkki ainakaan tuon vuoksi jäisi liian lyhyeksi. Lenkille lähtö viivästyi sukuloidessa iltapäivän puolelle ja ajettelin työnnellä kutakuinkin pimeäntuloon asti. 30km kohdalla heräsi kuitenkin pienimuotoinen ahneus ja päätin jatkaa vielä kympin ennen kääntymistä. Näin vanhemmiten sallin itselleni näitä niin kovin kaivattuja pieniä ylilyöntejä harjoittelussa jos olen levännyt. Nuorempana sallin lepoa vain jos olin tehnyt ylilyöntejä viikon putkeen.

Filosofiani mukaan pitkällä lenkilläen en litki mehua ja hotki energiapatukoita. Nyt kuitenkin pakkasin selkään puoli litraa vettä ja taskuun setelin jos vaikka tulisi hätä niin voisi ostaa huoltsikalta syötävää. Tai tiesin kyllä varsin hyvin että tuota seteliä voisi käyttää lähinnä bensarahana liftatessa sinne lähimpään kylään. Kahdenkympin jälkeen en nähnyt loppureissussa ristin sielua mutta voimia toi sentään auringonpaiste ja tunnin välein nielaistu desilitra vettä. 55km kohdilla loppui tuo vesikin ja alkoi harmittaa energiapoliittisista syistä etten kyennyt yhteyttämään sitä auringonvalosta. 10km myöhemmin kaikkosi nämäkin murheet kun pimeys laski. Pureskelin aikani kuluksi hieman lunta maasta kunnes hokasin että taitaa vain kuluttaa viimeisetkin energiat tuo lumen sulattelu ruokatorvessa. Latu sentään oli tuttu ja suksi piti. Potku alkoi olla hieman matala siitäkin syystä että eteneminen alkoi mennä pimeydessä entistä enemmän vain suksikopelolla. Seitsemisen kivinevalla avosuolla työnnellessäni tiedostin vihdoin että maisema ei tahdo oikein vaihtua. Pian hoksasin ettei tuo johtunut yksitoikkoisesta maisemasta vaan siitä että pieni fuskaus tasatyönnön loppuunviennissä aiheutti sen että seisoskelin ja kumartelin paikoillani.

"Tröttä ben.", totesin itselleni autolle päästyäni.

keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2010

Kehitystä jokaisella osa-alueella

Hallikausi jäi väliin sairastelujen johdosta ja muutenkin olen siirtänyt kauden tulostavotteita pari kuukautta eteenpäin. Silja-Rastien huippukulku osunee siis Jukolan viestin tienoille ja huhtikuussa joudun tyymään vielä korttelirastitikkiin. Pääasia etten ole kunnossa liian aikaisin. Ja smålanti osuu sopivasti uudenvuodenhulinoiden kanssa päällekkäin.

Helmikuun aikana tapahtuneen kehitysharppauksen ansiosta laskeskelin lineaarisen kehityksen jatkuessa syökseväni 5000m:n SE:n suohon heinäkuun alkupuolella. Elokuun ruotsiottelussa voin käydä sitten tosissani Bekelen ajan kimppuun. Muilla tastatuilla osa-alueilla olen kehittynyt kansallisen tason takaperinkävelijäksi 6 metrin matkalla ja tasapaino-ominaisuuksia ei jatkossa horjuta edes tuon smålannin ja uudenvuoden päällekkäisyys. Myös sprinttikilpailuissa tuikitärkeä halkaisijaltaan kahdeksanmetrisen kahdeksikon juoksun aika koheni eilispäivän testijuoksussa lähelle viiden sekunnin haamurajaa. Pelkkiä sekuntikellon näyttämiä dramaattisia kehitysaskelia varjostaa toki vyötäröltä menetettyjen kilojen aiheuttama varsin minimaalinen kehitys kun tuloksia tarkastellaan normaalista poikkeavalla teho/paino [W/kg] akselilla.

Ennen edellämainittuja tulosparannuksia kipaisin myös rasitusastmakokeen selittämään sairastelujen ja axelteichmann-yskän vaikutusta talven aikana vaivanneeseen lahnamaiseen oloon. 20 astetta oli ulkona pakkasta testin aikana ja kipaisin siihen puolikkaan cooperin testin ilman verryttelyjä. Vasta tämän testin jälkeen olen oikeastaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa "kuin kala kuivalla maalla" tai "kuin sika pienenä" tai "peukalo keskellä kämmentä".

Tulosparannuksien aikaansaamiseksi harjoittelin helmikuun rytmillä 5 päivää harjoittelua - 2 lepoa. Samalla systeemillä Heikkis-Mattikin painui kuulemma tuohon kuuluisaan olympiamonttuun. Vanhaan sillisalaatti lautasmalliin vaikutus oli itsellä sen verran huikea että ajattelin patentoida homman kuten Google teki paikkatietoon pohajutuvalle mainonnalle. Kahdesti peräkkäin lepäävät joutuvat siis kaivamaan kuvettaan tekijänoikeusmaksujen kuittaamiseksi tai lähtemään vaihtoehtoisesti lenkille tai jauhamaan vanhanaikaista Emil-Blokkia.

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Pitkästä aikaa

Hetken vierähti edellisestä kerrasta kun tänne sain jotain julkaisukelpoista. Puolenkymmentä puolivalmista tekstiä odottaa kyllä julkaisuaan, mutta koin parhaaksi olla julkaisematta lähinnä tätä perus nuorisuomi-pullamössö-kaikkipelaa-toimintaa kritisoivaa materiaalia. Pohja kun tuolle kritisoinnille oli jo kohtuullisen ohut kotisohvalla tauteja parannellessa. En ole koskaan perustanut siitä että harjoituspäiväkirjassa spekuloidaan päivittäin terveyttä mitä monenlaisemmilla mittareilla kuten kurkun karheus, yskimistiheys, nenästä valuvan eritteen väri, jokaikisen pienen lihaksen kireys jne.. Pienet asiathan usein ratkaisee kilpailuissa sen kuka seisoo palkintopallilla tai sen vieressä, mutta näin talviharjoittelussa ainakin itsellä ylimääräisen energian hukkaaminen kaikenlaiseen pieneen näpertelyyn ja murehtimiseen tuppaa unohduttamaan sen tärkeimmän. Matka ja aika kertoo jo aika paljon harjoituksesta ja näiden suhde yhdistettynä sykkeeseen vähintäänkin tarpeeksi. Useimmiten täydennän toki harjoituspäiväkirjan numeroista kerovan rivin vielä fiiliksestä kertovaan virkkeeseen. Pahimillaan itseluottamus on ollut niin rautainen että tuolla rivillä sinikantisessa ruutuvihossa lukee "olisin juossut puolimetrisestä betoniseinästä läpi". Viimeisen kolmen kuukauden aikana lähinnä "Ei taaskaan", "Ei vieläkään" tai "Ei mihinkään". Kolmisen viikkoa sitten alkoi näkyä taas pieniä elomerkkejä muodossa "Kuin lahna kuivalla maalla".

Viime lauantaina Tampereen av-valmennuspaneelissa aikani joristuani joku kiteytti oman suhtautumiseni urheiluun epäinsinöörimäiseksi fiilispohjaiseksi toiminnaksi. Täytyy kuitenkin myöntää että ainakin noiden vauhti - ja sykekäppyröiden kanssa on kuitenkin koulutus osunut kuin naula Vesa Taatilan päähän. Kauniit muodot yhden harjoituksen aikana saavutetusta nopeuskäppyrästä saattavat mieleni analyysivaiheessa usein samanlaiseen transsinomaiseen tilaan kuin Ari Anjalan käyrien luku kilpailuvauhdissa tai Teksti-tv:n sivujen 201-299 selailu lauantaiaamuna kahvikupposen ääressä. Joskus herään tästä olotilasta vasta sivun 867 säteilyturvatiedotteen kohdalla. Niin tylsiltä kun merisää ja ylen jääkiekkokierros tuntuvatkin Radio Suomen välityksellä lisää teksti-tv jääkiekon seuraamiseen juuri sitä jännitystä mitä pitkän runkosarjavaiheen aikana tarvitaan. Kohokohtia pitkän kauden aikana ovat luonnollisesti ne poikkeukselliset hetket kun signaalivirheen ansiosta siirtyy rivi väärälle alasivulle. Kovassa lumituiskussa saattaa antenniverkon vastaanottimilla esimerkiksi Joni Pitkäsen nimi pompahtaa Malkinin ja Crosbyn väliin NHL:n pistepörssissä. Tai Tero Similän nimi Liperin kansallisista suoraan maailmancupin palkintopallille.

Olympialaiset on sitten toinen juttu. Edes ahkerimmat teksti-tv:n surffaajat eivät enää kisojen jälkeen välttämättä muista montako syöttöpistettä nuorempi Koivu saa Suomi-Ruotsi ottelussa. Pitkän puurtamisen ja pakollisen maailmancupin palkkasekkien tai ammattilaisliigan kuukausipalkkojen eteen tehtyjen syöttöpisteiden jälkeen itse urheilu riistää huomion ylenpalttiselta spekuloinnilta siitä että kuka vielä piilottelee huippukuntoaan ja kuinka samat tylsät kilpailut tulosluetteloineen toistavat itseään. Hieman tietysti harmittaa että kilpailut käydään kirsikkapuiden kukinnan loisteessa vaikka suomestakin olisi tänä talvena löytynyt pidempi luminen syöksylaskurinne kuin kisakaupungista. Toisaalta juuri näiden kisojen aikana haluasin mäkihyppyä katsellessani katsoa jotain muuta kuin Walter Hoferin vahanukkemaista olemusta, joka näkeminen on tarkoitettu ilmoittamaan kaikille ihmisille että jokin on vialla. Tai suomalaista mäkihypyn ylämäen säärikulmasta väitellyttä tohtoria sotkemaan kilpailulähteystä jorinoillaan. Itse toivon suuresti että tänä iltana Heikkinen tai se kauniimpi Roponen tai edes Di Centa varastaa päähuomion koko kauden urheilulähetyksissä loistaneelta kaksikolta Eskola/Punkkinen.

Ja loppuun vielä omat tehopisteet viime viikolta teksti-tv:n sivulle 236:
Taanila IkN 5+2 -3 8 12 14:53