Tutkimus: Harjoittelu parantaa tuloksia

Taiteilijaurani kymmenennen juhlavuoden kunniaksi toteutin yhteistyössä empiirisen harjoittelututkimuksen yksikön kanssa tutkimuksen harjoittelun vaikutuksesta kellon 5000 metrin juoksun aikana käymään aikaan. [Viren, Haikkola: Aikakoe, 7/1972] Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää hyvin epäluotettavina johtuen vain yhden ihmisen otoskoosta. [Jutila, Kummola: Epäluotettavat miehet, eri julkaisuja] Tutkimuksen aikana koekaniinina toiminut jo ehtoopuolen urheilijaksi tuomittu päälajikseen suunnistuksen määrittelevä juoksunharrastaja noudatti kurinalaista elämäntyyliä ja raamatusta tuttuja viisi leipää - kaksi kalaa, viisi päivää harjoittelua - kaksi lepoa rytmitystä ruokailussaan ja harjoittelussaan. [Useita kirjoittajia: Raamattu,0/0000]. Tutkimusjaksoa edelsi kymmenen vuoden ja 45000 kilometrin annos tuottamatonta harjoittelua. [Taanila, Tuskien kilometrit, 2000 luku]

Harjoittelun sisältö:
Viikko 6

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: a: 9km ip: 21km 2h15min tietä polkua ja hankea
To: a: 9km ip: 22km josta mäkinen rento vk 50min.
Pe: 1h30min hiihto hävettävän hiljaa
La: ap: kortteli&polku-suunnistus 1h13min vk1-vk2. flow. Ip: sprint 3x5min rennon kovaa
Su: 50km kansanhiihtolatuja hiljakseen

Viikko 7

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: a: 9km. ip: 22km kevyt
To: a: 7km. ip: 7x1000m radalla ilman irvistystä 3:30 -> 3:05
Pe: 2h tosi hiljaa pimeällä ladulla
La: 22km 4min/km
Su: 34km hiihto. Puolet matkasta avasin latuja lumimyräkän jäljiltä.

Yht: 90km

Viikko 8

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: a: 9km ip: 26km kevyt
To: a: 9km ip: 15km vauhtileikittely
Pe: ip: 12km 10x100m
La: ap: 4x6min + 3x1,5min ylämäkeen ip: 18km hiihto
Su: ap: 25km kevyt

Viikko 9

Ma: Lepo
Ti: 5000m 16:08
Ke: reilut 2h tosi hiljaa pimeällä ladulla
To: a: 9km ip: 9km
Pe: 8km kevyt
La: 80km hiljaksiin retkilatuja seitseminen-helvetinjärvi-seitseminen
Su: Lepo

Viikko 10

Ma: Lepo
Ti: a: 7,5km ip: mäkivedot 6x5min reippaasti j a 3x2min kovaa
Ke: hiihtely 90min
To: a: 9km ip: (1000m n.4min/km + 500m reilusti kovemmin) x 8
Pe: 11km sis 10x100m
La: a: 5km. ap: pyynikin testijuoksu 15,3km 56:49
Su: Lepo

Viikko 11

Ma: Lepo
Ti: a: 6km ip: 8x1000m hallissa
Ke: a: 9km ip: 25 km kevyt
To: ip: 10km kiihtyen 37:30
Pe: ap: 6km ip: kevyt hiihto 10km
La: vuokattihiihto 60km 4h12min
Su: 20km rauhallista kumartelua suksilla


Analyysi:




Ja sit tämä:

V7 - taitelijauran kymmenvuotisjuhlakiertue:
24.4. Rauma
1.5. Finspång
12.5. Sipoo
16.5. Lahti
22.5. Kirkkonummi
19.6. Hyvinkää
7.7. Puolanka
9.7. Puolanka
14.7. Imatra
loppuvuoden keikka-aikataulu avoin.
Kietue t-paidat fanishopista.

Vuokatti

Maineikas hiihtourani sai jatkoa menneenä viikonloppuna Vuokattihiihdossa. Tuo urahan sai alkunsa hippohiihdoista jo kevättalvella -85, joista kotiintuomisina oli pronssinen lätkä ja paljon arvokasta kokemusta. Matkana oli tuolloin sprinttitrendiä ennakoiden vaatimaton yksi kilometri. Kirvelevää tappiota en huhujen mukaan selitellyt välineillä tai hitaalla lumella vaan pelkästään perintötekijöistä johtuvalla hitaalla lihassolujakaumalla, jolla lyhyelle matkalle tarvittava nopea voimantuotto ei riittänyt korkeammalle. Samaisten perintötekijöiden ansiosta ymmärsin myös hyvin pian että lumi ei ole hidasta vaan että kyseinen nopeudenpuutteen tunne johtuu pelkästään urheilijasta itsestään. Vetäydyinkin pureksimaan tappiota ja kehittämään hidasta voimantuottoa vuosiksi vain harjoitusladuille.

Tämän vuoden talvikauden avaus ja päätös oli sarjassaan neljäs totinen paluu hiihtourheilun pariin sitten hippohiihtouran. Starttipaikalla oli perhosia vatsassa kuin tuolloin -85 ja joka ikinen kerta sen jälkeen kun saan numerolapun rintaan. Ensimmäiselle huoltopaikalle hiihtelin kaikessa rauhassa letkan mukana. Hiukan mietin että kehtaako sitä naisia päästää edelleen, kunnes hoksasin numeron väristä että edellä hiihtelevä neitokainen tai rouvashenkilö hiihti "Kainuulaista sprinttiä", suksenvaihtoskiathlonia 120km matkalla. Masensi, mutten kovempaakaan päässyt. Kyseinen nainen nykäisi ja karkasikin heti seuraavassa laskussa. Muutenkin seuraavat 15km olin lähinnä latumerkkinä niilojen työntäessä ja laskiessa ohi oikealta ja vasemmalta. Taivaaltasatelevien lumihiutaleiden koko alkoi muistuttaa lumipalloja. Tuulipuku-pitoteippi-sarjassa laskeskelin kuitenkin olevani edelleen kutakuinkin kärkiletkoissa.

Kilometrit 20..25 tarjosivat nousuvoittoista vaaranrinnettä ja nousun alla törmäsin selkä edellä vastaan tulleeseen nouskin puheenjohtajaan. Hiihtopuku lienee hieman kutistunut aktiivivuosista, mutta lupasimme toisillemme kuitenkin vielä matkaseuraa loppumatkan järvenjäällä jolla tasatyöntömiehet syövät rimpuloita kuin AinoKaisa norjalaisia pikkutyttöjä. Therese Johaug mielessäni tikkasinkin ylämäen lumipöperössä haarakäynnillä ohituskaistaa kunnes perhosten kutittelu vatsanpohjassa muuttui vatsakrampeiksi. Rapiat puoli matkaa sitten niiden kanssa. Sopivasti tarjoiltiin kyllä keskeytyspaikkaa taas ennen puolimatkaa kun latu kaarsi majoitusmökkimme olohuoneen ikkunan alta, mutta tyydyin kolmeen siipaleeseen suolakurkkua.

40km kohdilla latu kaarsi vastatuulen suuntaan tasaiselle järven jäälle. Ojentajat ilmoittivat sopivaksi tyyliksi kuitenkin vuorohiihdon. Kilpailua edeltänyt tasatyöntöprojekti onnistui kuin suomalaisilla Vancouverissa. Paljon puhetta ja vähän tekoja. Kärki tuli jäällä vastapalloon ja Nouskin osasto siinä perässä tasaisin välimatkoin. Huumori tuntui olevan kaikilla tiukassa. Haqvist oli kuulemma päässyt jäällä jo hajuetäisyydelle mutta Sotkamon puolella MM2013-sprinttimaastossa nykäisin taas ylämäissä karkuun. Sen verran paremmalta vaikutti kuitenkin vaaran puolella että MM:issä olen nortongin mies.

Viimeisellä kympillä iskivät taas vatsakrampit uudelleen ja ehdin siidä hiihdellessäni luomaan sekeän strategian ensi vuoden Birkebeinerrennetiin: Ensiksi ostan sellaisen voitelumiehen essun. Ja sitten pitopohjasukset koska olen kuitenkin laiska käyttämään tuota essua. Tuulitakin vaihdan trikoopaitaan ja kyynärvarsiin hankin sen verran täytettä ettei tuo paita lepata tuulessa. Ja vatsalihaksistoon käyn tsekkaamassa mallia Billy Idolilta kesäkuun alussa. Niinku tuollaset karkeat suuntaviivat ehdin vain luomaan kun piti maaliinkin päästä. Ensimmäiseksi naulaan kuitenkin sukset ristiin ja ripustan hokkarit kehään ja heitän pyyhdeen naulaan tältä talvelta.


Datat: http://connect.garmin.com/activity/27659230

Seuraavassa historiakatsauksessa luvassa muisteloja karttapalojen kera kultaiselta 80-luvulta. Tämän kevään kilpailukalenteria suunnitellessa olen hakenut oppia mm. kaudesta -89, jolloin siirtyminen lumelta maastoon onnistui poikkeuksellisen hyvin. Huhtikuussa juoksin tuolloin 5 kpl maantiekilpailuja ennen ensimmäisiä suunnistusstartteja ja kilpailin kesällä myös lyhyillä ratamatkoilla 1000m asti, minkä ansiosta kulku säilyi hyvänä läpi pitkän kauden.

Talvisota: 105 yskän päivää

Ohi on. Talvisodan päättymisen vuosipäivän kunniaksi kirjasin harjoituskauden alkupuolelle 105kpl rukseja excelin sjuk-sarakkeeseen. Rauhansopimuksessa ei tullut alueluovutuksia. Sotakorvauksien maksuaikataulussa on kilometrejä kiihtyvällä ruuvilla kolmeksi kuukaudeksi. Pitkä sota rappeutti kuntoa vain pintapuolisesti ja kansakunnan perusrakenteet säilyivät vaurioitta. Ja lässyn lässyn..

Useamman kerran on talven aikana tullut jo kuviteltua että tauti on taltutettu, vielä useammin olen uskonut yskän jatkuvan ikuisesti. Lääkäriaseman ovella on harvemmin ollut fanilaumaa kuten Beckhamin akilleksen katkeamista juhlistavien turkulaisten tapauksessa. Huvit on hassut Turussa kun eivät enää pääse sillan yli suomen puolelle. Itse en välttämättä yhtään turkulaista toisaalta olekaan kaivannut hurraamaan yskimiselleni. Lieneekö tuo köhiminen edes yhtä seksikästä kuin akilleksen katkeaminen. Ja blaa blaa..

Päätimpä tosiaan jonkinmoisen diagnoosin ensikertaa tautiin saaneena että saapi riittää sotiminen ja yskiminen. Oikeassa maailmassa taisi toki olla jokin jatkosota vielä tuossa ennen sotakorvauksien maksua. Ja kun suomalaiseksi olen syntynyt niin jatkosodassa rynnitään vanhojen rajojen yli niin että paukkuu. Liian lujaa ja liian pitkälle kunnes tulee taas turpiin isolla kädellä. Fiksumpi malttaisi edes hetken. Aika näyttää mistä asetelmista lähden seuraavaa suurhyökkäystä puolustamaan, mutta turha tässä tällä ikää enää mitään mannerheimlinjoja on pystytellä. Eikä lähde vieläkään tämä juttu..

Tulipahan taas kuitenkin levättyä pari päivää. Hankalammaksi kävi tällä kertaa kun lenkkitossut tuossa eteisessä pyytelivät kovasti kevätaurinkoon. Tai talvi tuo taitaa olla jos aamulla on 17 pallia pakkasta. Kilpailukausi lähtee käyntiin ensi viikonloppuna Vuokattihiihdossa. Ojentajiin on niiiin kova luotto että suunnitelmissa on voidella niin huonot sukset että on jotain seliteltävää. Täysin käsittämätöntä tekstiä tänään... Koko juttu on ein grobes Absturz sanois Hubmann. Lentoonlähtöä odotellessa sanois Kraas.

Återhämtande, sanos fagerudd

"Energin tog helt slut", jatkaa sama mies.

Aamun ilouutisten perusteella Turku on huuhtoutumassa Aurajokeen. Urheilusivuilla Björgen hehkuttaa lepäämällä saavutettua tikkiä, Jauhojärvi kritisoi liian tiivistä kilpailukalenteria ja Manninen kertoo ehtivänsä lento-opinnoiltaan harjoittelemaan vain kerran viikossa. Vaikka toimittajalta olisikin mennyt päivät ja viikot sekaisin lienee sanomattakin selvää että kaikissa kestävyysurheilulajeissa järjettömyyksiin painunut kansainvälinen kalenteri pakottaa urheilijat priorisoimaan jatkossa entistä enemmän osallistumisiaan. Penkkiurheilijoille tämä tietää tylsempiä sunnuntai-iltapäiviä, kun kakkos- ja kolmosketjun miehet kisaavat kuppeja. Kuka edes tietää että ampumahiihdossa kilpaillaan parasta aikaa Euroopan mestaruuksista. Suunnistuksen arvokisoista sitäkin harvempi. Perinteisten lajien syödessä pikkuhiljaa omia jalkojaan altaan siirtynee Ylenkin ja katsojien kiinnostus pikkuhiljaa palloiluihin ja pelleilyihin joita voi harrastaa televisiolähetyksissä vaikka joka ilta ennen kevään playoffseja.

Pyhitin sunnuntain lepopäivän sen tarkoitukselle ja ehdin parvekkeella aurinkoa ottaessa vilkaista myös hiukan tulevan kauden kilpailukalenteria. Pari kuukautta sitten en moiseen vielä kyennyt mutta motivaationpilkkeen taas vilkkuessa silmäkulmassa rustasin kalenteriin huomiokynällä puolenkymmentä päivämäärää lähinnä keskikesän jälkeiselle puoliskolle. Kevät menee miten menee, nousujohteisesti jos suunnitelmat pitää.

Tämän viikon harjoitutin itseäni kevyellä liikunnalla muutaman hyvin onnistuneen viikon jälkeen. Mahdutin viikolle vain kaksi tärkeää harjoitusta, kun kovemmilla viikoilla mennään kolmen tai neljän ehdoilla. Nuorempana noita taisi olla kymmenen. Näin vanhemmiten olen alkanut käyttämään lausahdusta "Näin vanhemmiten". Tiistaina oli tuo edellisessä jutussa viitattu 5000m testi ja viikonloppuna pitkä hiihtoreissu Kurun retkiladuilla. Viime vuonna vastaavalla keikalla hiihdin sen verran harhaan että tänä vuonna vilkaisin oikein kartasta jottei lenkki ainakaan tuon vuoksi jäisi liian lyhyeksi. Lenkille lähtö viivästyi sukuloidessa iltapäivän puolelle ja ajettelin työnnellä kutakuinkin pimeäntuloon asti. 30km kohdalla heräsi kuitenkin pienimuotoinen ahneus ja päätin jatkaa vielä kympin ennen kääntymistä. Näin vanhemmiten sallin itselleni näitä niin kovin kaivattuja pieniä ylilyöntejä harjoittelussa jos olen levännyt. Nuorempana sallin lepoa vain jos olin tehnyt ylilyöntejä viikon putkeen.

Filosofiani mukaan pitkällä lenkilläen en litki mehua ja hotki energiapatukoita. Nyt kuitenkin pakkasin selkään puoli litraa vettä ja taskuun setelin jos vaikka tulisi hätä niin voisi ostaa huoltsikalta syötävää. Tai tiesin kyllä varsin hyvin että tuota seteliä voisi käyttää lähinnä bensarahana liftatessa sinne lähimpään kylään. Kahdenkympin jälkeen en nähnyt loppureissussa ristin sielua mutta voimia toi sentään auringonpaiste ja tunnin välein nielaistu desilitra vettä. 55km kohdilla loppui tuo vesikin ja alkoi harmittaa energiapoliittisista syistä etten kyennyt yhteyttämään sitä auringonvalosta. 10km myöhemmin kaikkosi nämäkin murheet kun pimeys laski. Pureskelin aikani kuluksi hieman lunta maasta kunnes hokasin että taitaa vain kuluttaa viimeisetkin energiat tuo lumen sulattelu ruokatorvessa. Latu sentään oli tuttu ja suksi piti. Potku alkoi olla hieman matala siitäkin syystä että eteneminen alkoi mennä pimeydessä entistä enemmän vain suksikopelolla. Seitsemisen kivinevalla avosuolla työnnellessäni tiedostin vihdoin että maisema ei tahdo oikein vaihtua. Pian hoksasin ettei tuo johtunut yksitoikkoisesta maisemasta vaan siitä että pieni fuskaus tasatyönnön loppuunviennissä aiheutti sen että seisoskelin ja kumartelin paikoillani.

"Tröttä ben.", totesin itselleni autolle päästyäni.

Kehitystä jokaisella osa-alueella

Hallikausi jäi väliin sairastelujen johdosta ja muutenkin olen siirtänyt kauden tulostavotteita pari kuukautta eteenpäin. Silja-Rastien huippukulku osunee siis Jukolan viestin tienoille ja huhtikuussa joudun tyymään vielä korttelirastitikkiin. Pääasia etten ole kunnossa liian aikaisin. Ja smålanti osuu sopivasti uudenvuodenhulinoiden kanssa päällekkäin.

Helmikuun aikana tapahtuneen kehitysharppauksen ansiosta laskeskelin lineaarisen kehityksen jatkuessa syökseväni 5000m:n SE:n suohon heinäkuun alkupuolella. Elokuun ruotsiottelussa voin käydä sitten tosissani Bekelen ajan kimppuun. Muilla tastatuilla osa-alueilla olen kehittynyt kansallisen tason takaperinkävelijäksi 6 metrin matkalla ja tasapaino-ominaisuuksia ei jatkossa horjuta edes tuon smålannin ja uudenvuoden päällekkäisyys. Myös sprinttikilpailuissa tuikitärkeä halkaisijaltaan kahdeksanmetrisen kahdeksikon juoksun aika koheni eilispäivän testijuoksussa lähelle viiden sekunnin haamurajaa. Pelkkiä sekuntikellon näyttämiä dramaattisia kehitysaskelia varjostaa toki vyötäröltä menetettyjen kilojen aiheuttama varsin minimaalinen kehitys kun tuloksia tarkastellaan normaalista poikkeavalla teho/paino [W/kg] akselilla.

Ennen edellämainittuja tulosparannuksia kipaisin myös rasitusastmakokeen selittämään sairastelujen ja axelteichmann-yskän vaikutusta talven aikana vaivanneeseen lahnamaiseen oloon. 20 astetta oli ulkona pakkasta testin aikana ja kipaisin siihen puolikkaan cooperin testin ilman verryttelyjä. Vasta tämän testin jälkeen olen oikeastaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa "kuin kala kuivalla maalla" tai "kuin sika pienenä" tai "peukalo keskellä kämmentä".

Tulosparannuksien aikaansaamiseksi harjoittelin helmikuun rytmillä 5 päivää harjoittelua - 2 lepoa. Samalla systeemillä Heikkis-Mattikin painui kuulemma tuohon kuuluisaan olympiamonttuun. Vanhaan sillisalaatti lautasmalliin vaikutus oli itsellä sen verran huikea että ajattelin patentoida homman kuten Google teki paikkatietoon pohajutuvalle mainonnalle. Kahdesti peräkkäin lepäävät joutuvat siis kaivamaan kuvettaan tekijänoikeusmaksujen kuittaamiseksi tai lähtemään vaihtoehtoisesti lenkille tai jauhamaan vanhanaikaista Emil-Blokkia.