Sivut

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Salpalinja murtuu



Kuumimman sprinttikauden kesken leireilin Nouskin kanssa Virolahdella menneen viikonlopun. Että olikin hauskaa. Ei yhtään kukkapenkkiä, hylkäysehdotusta tai edes kiellettyä aluetta. Yhtä lepoa aivoille siis hektisen arjen ja vielä hektisempien sprinttikisojen välillä.

Suomalainen kesäyö, pieni tihkusade, kello kääntymässä hieman yli puolenyön, kartalla vihreä läiskä, kukaan ei kiellä menemästä mutta palaute tulee kyllä minuutin kahlaamisen jälkeen ettei vihreään kannata mennä. Ei tarvita kreppinauhaa tai valvontaa.

Viikonlopun sprinttiuutiset Suomesta ja Norjasta kertoo taas jotain muuta. Hylkäyksiä ja purnauksia, tulkinnanvaraisia värejä ja silmät kipeänä tihrustamista. Mentiinkö sprinttien kanssa jo liian pitkälle? Eikö tuon pitänyt olla alunperin se muoto suunnistuksessa jossa suunnistustehtävät suoritetaan kovassa vauhdissa. Haastetta radoille piti saada reitinvalinnoista, ei siitä miten kukin karttaa tulkitsee ja millä puolella istutusta rasti on. Kyllä suunnistuksesta saa haastavaa kun vauhti on kova vaikka ei aivan sokkeloon rataa vietäisikään.

Ensi viikonloppuna SM-sprintti näyttänee jo paljolti suuntaa omalle loppukaudelle. Liialliset odotukset pidän tarkoituksella matalalla ja mielen avoimena. Mieluummin kaavin salpalinjan jämiä yöllisen suonylityksen jäljiltä korvalehden takaa kuin pureksin broileripastaa abc:llä pettyneenä sprintin karttaan tai järjestelyihin. Omaan fyysiseen vireeseen saa olla pettynyt jos tuloslista niin näyttää, sen vireen ja nopean päättelykyvyn mittaamiseenhan nämä sprintit nimenomaan kehitettiin. Stressinsietoa voi kyllä harjoitella tällä hetkellä kyllin arkielämässäkin.

torstaina, toukokuuta 26, 2011

Elonen

Suoraviivaista menoa.

Hiukan pelotti välillä kun juostiin kartan reunalla, että putoaako rotkoon kuin commodoren peleissä konsanaan kun menee pelialuueen reunalle. Muutenkin olisi parissa kohdassa pitänyt jyrätä aika korkeiden muurien yli jos karttaa seuraten olisi rasteille yrittänyt. Tiedän että taas joku ajattelee että purnataan kun ei pärjätä, mutta eilen pärjäsi varmasti parmaimmat. Mutta jos 80 ukkoa saa viivalle niin kartan voisi aina viilata viimesen päälle kuntoon. Aidat tuskin olivat viimeiset viikon aikana kasvaneet rastiympyrihin.. Ylipäätään ihmetyttää suomalaisessa kartoittamistyylissä ettei karttoja tehdä alusta-alkaen viimeisen päälle vaan viilaillaan pikkuhiljaa sinnepäin. Tuntuu myös uskomattomalta että minuutti ennen lähtöä laitetaan mallikarttaan kaikki kartan puutteet ja sitten ne pitäisi kisan aikana ulkomuistista muistaa että "tuonne ei pidä mennä ja tuonne ei kannata mennä ja tuolla ei ole edes kartoittaja käynyt..jne.."

Mutta en siis pudonnut rotkoon ja kiertelin reiät aidoista siellä missä ne maastossa olivat. Jollain säännöillä olisi varmaan tässäkin tullut hylsy..

Sijoitus ja kulkukin oli parenemaan päin..

http://www.jrv.fi/drupal/node/576

torstaina, toukokuuta 19, 2011

tiistaina, toukokuuta 03, 2011

Tiomila

Taktiikan mukaisesti käsijarru päällä. Juoksu on muuten yllättävän raskasta ja hidasta kun käsijarru hirttää kiinni. Eikä se käsijarru auttanut virheidenkään välttelyyn kuuten reitistä näkyy. Topi ja Henri paikkasivat hyvin ennen ja jälkeen mutta oma osuus jätti toivomisen varaa ja Henrin väärään letkaan. Loppusijoitus 26.