Sivut

tiistaina, kesäkuuta 18, 2013

Jämsä-Jukola

Etukäteen hieman harmitti kun Jämsän Jukola siirrettiin upeista Himoksen maastoista Jämsänkosken Myllymäkeen. Kaksi vuotta sitten Elonen Sprintissä liipaistiin jo teltta-alueen kulmaa ja silloin kartta oli vitivalkoista tasaista kangasta. Kävin kevään aikana kolmen täsmäiskun verran Jämsässä harjoittelemassa ja Partalan risukkotreeniä lukuunottamatta sain näistä poimittua jotain hyödyllisiä juttuja oman suorituksen ja itseluottamuksen tueksi.

Valmistauduin kevään ajan pisimmälle hajonnattomalle yöosuudelle kuten tapoihini kuuluu suurviesteissä. Jos tuohon on valmis fyysisesti ja henkisesti niin mikä tahansa osuus kelpaa lopulta joukkuetta valittaessa. Parin viime vuoden tapaan löysinkin itseni taas aloitusosuudelta, missä samat tutut jermut alkaa käydä jo tutuiksi.

Pakolliset päiväunet jäivät lauantaina vartin torkahdukseen. Käväisin iltapäivällä kilpailukeskuksessa viimeistelemässä runsaan puolen vuoden projektin Medilaserin Jukolakoulun valmentajana. Illalla starttia odotellessa olo olikin kaikin puolin energinen. Käsky kävi tulla myös oikeasti kärjessä vaihtoon jos siihen loppuväleillä tarjotaan mahdollisuutta, kevään Tiomilassa kun olin kuulemma laiskotellut maaliviitoituksella.

Lähtöä odotellessa sain sopivan täpinän päälle. Kuuluttajan huudettua yksi minuutti lähtöön aloin teputella lähtökuoppia hiekkakenttään. Sen jälkeen ei enää mitään kuulunutkaan. Järjestäjät olivat vielä keräilemässä nauhaa pois juoksijoiden edestä kun paukahti. Pakko siinä oli lähteä kun muutkin lähtivät. Perään paukahti toisen kerran ja mietin että ammuttiinko lähtö takaisin. Jatkoin kuitenkin ja kömmin eteenpäin siitä kasasta mitä syntyy kun kisajärjestäjien nuori naishenkilö jää 1500 miehen rynnistäessä täysillä päälle. K-pisteelle kurvasin verryttelyalueen kautta ja pääsin hyviin asemiin ensimmäiselle polulle. Parikymmentä kaveria oli edellä. Otin paikan KR:n paidan takaa.



Ykköselle ei kummempaa reitinvalintaa tarjottu. Lopun polulla kavereita alkoi putoilla pikkuhiljaa vasemmalle pöpelikköön ja omalla hajonnallani aukon takana oli hiljaista kun leimasin. Kakkoselle näkyvyyttä oli loivaan alamäkeen toista sataa metriä ja näin letkat vasemmalta. Kolmoselle mentiin risukossa hissukseen ja letkat yhtyivät. Oli helppo arvata että rastille syntyy vielä kaaos kun jo kärkikymmenikössä sai hetken odottaa leimasinvuoroa.

Kuudes rasti näytti ensimmäiseltä todelliselta suunnistusrastilta. Mäen päällä otin kumpareista kunnolla kiinni ja jatkoin parin pysähdyksen siivittämänä omalle hajonnalle. Lampustakin oli jo apua tiheikössä. Seiskavälillä tulin vielä toisenkin hajonnan kautta. Kasivälillä mäen päällä letkat jakautuivat nätisti kahtia. Juoksin vielä omia polkujani loppuvälin. KR leimasi taas edellä. Kasilla letkat yhtyivät ja totesin että kärjessä mennään edelleen.

9-10 välille lähdin letkan mukana suoralle valinnalle kun en keksinyt syytä polkukiertoon. Muutama kaveri lähti oikealle pienissä kyttäystunnelmissa. Loppuvälistä mentiin niin hissuksiin että epäilin jonkinmoista hajontarastia. Tiheikön taakse mentiin kuitenkin lopulta kaikki samalle lipulle. 10-11 otin varman päälle takarinteestä, vaikka tässäkin kaikki menivät samoja jälkiä samalle rastille.

11-12 välillä letka jatkoi mäen alla ja kurvasin yksikseni ylös mäkeen. Isolla polulla sama letka tuli poikittain mukaan ja juoksin rastille ison avokallion kautta. Pari kaveria leimasi edellä ja luotin seuraavalla välillä että samaa hajontaa mennään. KR tuli vastaan täysin päinvastaiseen suuntan ja pusikossa sekoilin hetken ojien ja kulkusuunnan kanssa kun vastaantulevat valot häikäisivät menoa. 13-14 välille oli olo että joku letka menee hiukan edellä ja vauhti kasvoi kun eroa kurottiin kiinni. Edellä menneet jatkoivatkin tuon väärän letkan mukaan. Pysähdyin hiukan rastista vasemmalle ja poimin oman hajontani. TV-rastin varoitusmies paljasti että leimasin ensimmäisenä tällä hajonnalla. 15 rastilla näin kärjen painelemassa sadan metrin päässä linjalla ja yli 30 lamppua välissä. Harmitti tuo 20 sekunnin turoilu.

16 rastille laskeuduin kompassiin tukeutuen ja liikehdinnästä päätellen aika moni oli tullut väärälle hajonnalle. 16-17 välillä hain hiukan omaa uraa vasemmalta huonokulkuisella suolla. Mäen laidassa näin taas letkan kärjen sadan metrin päässä. Koiviston Matin ääni kyseli koodeja takana. VIP-rastilla totesimme että hajontarasti tulee. Tein omalleni 15 sekunnin virheen kun juoksin aukolla kumpareiden välistä ja joku letka tuli nätimmin vasemmalta. 19-20 välillä koetin kuroa tuota letkan päätä kiinni mutten enää nähnyt valoja tiheikössä. Kompassi toi suoraan ojan risteykseen ja mukaan tuli letkantynkä oikealta. Ketään ei näkynyt edessä mutta tiesin siellä jonkun olevan.

21 poimin varmasti tiheikön kiertäen alakautta. 22 välille tuli joku muu pitämään vauhtia mutta vauhti tössäsi 50 metriä ennen rastia. Siirryin taas letkan keulille ja tiellä kuulin jonkun luettelevan numeroita kymmenestä ylöspäin. Edessä ei kuitenkaan näkynyt valoja. TV-rastilta 22 lähti valtaisat urat ja tempaisin vauhdin maksimiin, koska uskoin yhä saavani karkulaiset kiinni. Rastivälin puolivälissä syntyi talolla kunnon kannustusmekkala. Oltaisiinko sittenkin kärjessä? Hiekkakuopalle kärkiletka näkyi 100metriä vasemmalla ja jatkoin rastiväliviivaa pitkin pitäen silmällä letkaa oikealla. Perälaudassa tulleen Koiviston Matin kanssa kartoitimme uuden ison hakkuuaukon ennen rastia ja pääsin rastille lähes kärkiletkan häntään kiinni.

25-26 välillä innokkaimmat availivat jo loppukiriä. Rastipisteen puun bongasin jo sadan metrin päästä mallisuunnistuksen oppeihin tukeutuen. Viimeistä lähestyessä olo oli helpottnut ja nautiskelin loppusuoran taas hiukan turhan laiskasti. Terolle annoin ohjeeksi olla hereillä radan puolivälin rastinottopätkällä.

Kertakaikkiaan hieno Jukola-tapahtuma. Radat olivat Kytäjään verrattuna varsin nautinnolliste ja kiltit, mutta kuitenkin suunnistukselliset. Ruotsalaisten laajasta menestyksestä voi päätellä että puhtaalla juoksuvoimalla päästiin taas keskimäärin hyvin korkealle. Nouskin meno hyytyi emitin patterin simahtamiseen nelososuudella, mutta molemmat koutsatut Medilaserin joukkueet suoriutuivat viestistä tavotteiden mukaisesti ja hyvällä asenteellakin. Mikä parasta hauskaakin oli vielä ollut.

Seuraavaksi juhannuksen MM-katsastukset.