Lauantain SM-sprintistä tuli oman tason mukainen 14. sija oman tason mukaisella suorituksella. Lähimuistissa lymyävät nilkkavaivat ja niiden ennaltaehkäisy ovat pakottaneet keväällä harjoituksissa pois kovalta alustalta, joten viimeinen napsu ja fyysiseltä puolelta puuttumaan vaikka juoksu hyvältä tuntuikin. 13-14 välillä väistin turhaan mäkeä ja hävisin 10 sekuntia. Muuten meni mukavuusalueella.
Järjestäjät olivat virittäneet SM-sprintin muutaman dekadin näyttävämmälle tasolle aikaisemmista. Kertakaikkiaan juhlaa olla urheilijana mukana tällaisessa. Vielä karsinnassa omassa takaraivossa jäytänyt kukkapenkkipeikkokin piiloutui finaalin ajaksi ja kisassa sai keskittyä muuhunkin kuin oikean askelmerkin hiomiseen.
Tulokset:
http://www.kokkens.fi/kilpailut/2013/smsprint/
GPS Seuranta:
http://www.tulospalvelu.fi/gps/20130518smsprintH/
Erikoispitkälle viimeistelyyn jäi aikaa vain hieman yli puoli vuorokautta, mutta kisa-aamun aamulenkillä huomasin että edellispäivän hapot oli huuhtoutuneet Anttolanhovin porealtaaseen ja juoksu tuntui helpolta. Tärkein valmistautuminen oli kuitenkin tehty jo talven ja kevätalven mittaan, jolloin joku taisi kutsua 4 tunnin sunnuntaiaamun lenkkejä jopa typeriksi. Totuus oli tuolloin kuitenkin että kunto oli niin heikko että 33km metsäpoluilla hiljaa juosten vain kulutti kellon pattereita noinkin kauan. Puumalassa sateen jälkeinen raikas keli ja upeat maastot takasivat että kisaan sai lähteä mukavin mielin, vaikkakin Oison 23,7km kuulosti varsin kunnioitettavalta. Keltamäen Seppo lykkäsi takataskuun Guarana-buusterin jolla viimeiset 2km tulisi kuulemma lentäen.
Lähtöpaikalla sain lähtöruudun sopivasti 30cm vahvan männyn kohdalta. Sovimme Petterin kanssa että metrin kohdalla odottava haaste ohitettaisiin oikealta ja vasemmalta ja väliin jäänyt Heinaro saisi tyhjän arvan. Loput 23699 metriä mentäisiin sitten kiltimmin jonossa. K-pisteellä Lakasen Jonne polkaisi kärkeen. Itse arvoin ykköselle vasemman ja oikean reitinvalinnan välillä ja päädyin vasempaan. Ensimmäisen mäen yli kömpinyt Muukkosen letka oli kutakuinkin yhtä nopea. Ensimmäisen juomapaikan jälkeen Petteri veti oman armeijakuntansa jonnekin vasemmalle ja leimasin omalla ykköselläni ensimmäisenä. Jälkikäteen selvisi että kaikilla olisi ollut sama ykkösrasti. Oikealta juossut Lakasen Jonnen letkakin kömpi kakkosvälin suolla vastaan.
Kolmosrastilla heitimme Henrin kanssa hyvästit kun hajonnat alkoivat ja jäin yksin. Nelosrastille hain turhaan vasemmalta rinteestä uria ja päädyin turhan ylös muille urille. Rastiotossa töpeksin vielä puolisen minuuttia ja takaa ajoi letka kiinni.
Kakkoslenkillä uusi K-piste tuli vastaan vielä geeliä imeskellessä ja päädyin selkeään tiekiertoon. Jämin SM-hiihdoissa kansan sydämiin hiihtänyt Uusivirran Risto seurasi perässä kohti väärää hajontaa. Kakkos- ja kolmosväleillä näin ristiinjuoksevia toisia hajontoja ja loppulenkistä Leskisen Aapon ja Väisäsen Henrikin duo lyöttäytyi mukaan kartanvaihtoon asti. Kuulemma oltiin kärjessä.
Kolmoslenkillä juoksin pisimmän hajonnan yksikseni nautiskellen ja koontirastia kohti noustessani huomasin että ylämäessä alkoi ensi kertaa hiukan väsyttää. Heinosen Mikko tuli mukaan kaveriksi loppulenkin ajaksi. Mentiin hiljaa omissa ajatuksissa eikä juteltu mitään.
Viimeiselle lenkille lähtiessä ymmärsin väliaikatiedoista että jokunen muu oli jo tälle lenkille lähtenyt. Huomasin kuitenkin että itsellä oli jäljellä enää lyhin hajontalenkki, jonka jälkeen törmäsinkin koontirastilla Ikoseen, Väisäseen ja Leskiseen. Ylämäessä vaihdoimme kuulumiset ja siirryin veturiksi. Lakasen Jonne kulki kuulemma reilusti edellä.
Pitkälle 29-30 välille mietin radikaalia vasenta kiertoa mutta päädyin melko suoraan valintaan ja Aapon ehdotuksesta mentiin loppu 32-rastin kohdilta. Itse olisin kiertänyt vielä 31:sen kautta takakautta rastille. Valinta oli kuitenkin hyvä ja perälauta ilmoitti kohta että Ikosella on vaikeuksia. Juomapaikalla ei miestä enää näkynyt. Parjanteen Antin pitämä väliaikarasti kertoi että Jonne on 3 minuuttia edellä. Mietimme ääneen vielä olisiko Muukkonenkin mukana mitalitaistossa, mutta itse epäilin miehen reisien kestävyyttä. Loppuvälistä vedin porukan turhan oikealle ja isoja jyrkänteitä alas loikkiessa Parkkisen Jarno liittyi letkaan. 31-32 välillä päästin Jarnon edelle ja aloin arpoa viimeisen pitkän välin valintaa. Oikea näytti hyvältä mutta olisiko se turhan iso kierto. Vasemmaltakin pääsisi isoimman osan polkua ja lopussa olisi vain yksi iso mäki kiivettävänä. Jarno valitsi lopulta reitin ja muut seurasivat perässä. Loppuvälistä taapersimme haravamuodostelmassa kisa-alueen suurinta mäkeä ylös. Käyrät oli vähintään seitsenmetrisiä, mutta huomasin että muita taitaa väsyttää enemmän. Pienellä omalla valinnalla leimasin rastilla 50m ennen muita. Oikealta olisi tultu kuulemma minuutin verran nopeammin. Suoraankin olisi joku voinut juosta pari minuuttia kovempaa jos ylämäissä olisi ollut enemmän ruutia.
35 rastia tiheikössä lähestyimme hiipimällä. Jarno veti taas. Itse huomasin erikoismerkillä piirretyn koivun rinteessä josta piti ottaa taso. Laiskana laahustimme kuitenkin 40m rastin alapuolelta ohi ja virhettä tuli puolisen minuuttia, Jarnolle vielä enemmän. Yritin luikkia vaivihkaa karkuun. Lyhyellä välillä 37 rastille kävelin ylämäessä karkuun Aaposta ja Henrikistä. Jarno oli saanut myös näköetäisyyden. Online-leimasemet ilmoittivat että eroa on 13 sekuntia. Kiristin vauhtia.
Maisemat olisi kuulemma olleet 38-välillä hyvät mutta tuijottelin lähemmäs omia jalkoja. Näkyvyys oli sen verran hyvä että letka ajoi minut taas kiinni. Loppuvälistä kompuroin taas oikein kunnolla ja reiteen jäi töröttämään porkkanan kokoinen puukeppi pystyyn. Tarkistin vammat enkä jäänyt filmaamaan futistähden tavoin. Selvisin pintanaarmulla ja rikkinäisillä housuilla. Huonomminkin näissä joskus käy. 38 rastin ottoa hieroessa en aukolla olleen avokallionenän jälkeen saanut enää kartantekijän ajatuksia yhtymään omiini ja jäin seisomaan 40m rastista kaakkoon. Jarno jatkoi eteenpäin ja Aapo keksi rastin ensimmäisenä. Leimasin 10 sek muiden jälkeen näköetäisyydellä. Maaliin alle kilometri ja laskua liki 100m. Tokavikalla Jarno leimasi vielä edellä. Viimeiselle tultaessa kuulin että hopeasta taistellaan. Muistelin että edellisviikonloppuna kukistin Jarnon loppukirissä Tampereella, miksen siis taas uudestaan. Hopeaa sieltä tulikin. Voitettu hopea sanois joku fiksumpi lyhyessä kravatissa.
