Seurakaveri pokkasi samassa kylässä juostussa kisassa Eestinmestaruuden viimevuosikymmenellä. Tämän kisan ratkaisuasioiden läpikäynnin ja viime syksyn turistimatkan pohjilta oma valmistautuminen oliki mallillaan. Alusta olisi keskiajalta asti tallattua inhottavaa mukulakiveä ja kylän kyljessä nousevan mäen muureja ei kannattaisi puhkoa kuin neljästä suunnasta joihin niihin on porattu turisteja varten reiät. Loppu sitten vasenoikeavasen hisutaktiikalla lyhintä reittiä. Maisevat olisivat epäsuomalaisen idyllit ja naisilla lyhyemmät hameet ja turisteja torinnurkilla tungokseen asti. Kaikkein oleellisimpana 3,5km härdelli pitäisi läpäistä 3:30/km juoksuvauhtia nousuineen-laskuineen.
Lähtökynnyskriteerit olivat kisassa perisuomalaista hieman löysemmät, joten yleisörastin leimauksista pystyi ennen kisaa saamaan hyvän kuvan mitä olisi odotettavissa. Puolivälin yleisörastille ilmestyi tuoreennäköisiä kavereita pyörittelemään silmät ymmyrkäisinä seuraavan välin reitinvalintaa ja maalissa kukaan ei näyttänyt enää tuoreelta. Alussa siis pari tarkempaa reitinvalintaa ja loppu raakaa fyysistä toteutusta.
K-1 juoksuväli ilman valintaa, jalat tuntuivat hitailta kun heti pyöriteltiin portaita ja noustiin jyrkkää mäkeä. Ehdin vilkaista 2 ja 3 välin reitinvalintavaihtoehdot.
1-2 Vasemmalta näyttää suorimmalta ja mäki tien jälkeen alas oli juostava.
2-3 En keksinyt mitään syytä lähteä kiertämään takakautta. Oikean raakkasin heti pois. Suoraan vaan. Portaiden alasuulle olisi voinut juosta nätimmin isoa polkua, mutta ahnehdin hiukan pikkupolulta mahdollista oikoa rastivälin siksakille. Vastassa oli se kymmenmetrinen muuri mikä siinä on ollut jo keskiajalta. Loppu suoraan vilkaisten mennessä vitosrastin paikka.
3-4 Täällä olin turistina jo syksyllä
4-5 Koetin hakea mukavampaa alustaa seinien vierustoilta kun kadun keskellä pelkää karmeaa mukulakiveä. Rastille nohevampi olisi jyrännyt vielä viimeisen pusikon ja voittanut pari sekuntia.
5-6 Koko edellisvälin synnytin jo 6-rastin määritettä. Aidan kulma.. Tsekkasin että on oikean sarjan määritteet, mutta en silti ymmärtänyt millä puolen aitaa olisi. Päätin ampua suoraan etupuolelle ja sitten keräillä luut ja kiertää taakse jos siinä ei ole. Olihan se siinä. Ja ohkanen harmaa aita jota en kartasta nähnyt.
6-7-8-9 Yleisön eteen kuikuilu
9-10 Valinta oli tehty jo valmiiksi että yläkautta. Ylöspäin ei olisi kuin muutama käyrä ja olisi kuitenkin lyhyempi, mutta hankalampi hahmottaa eli ratamestarin ideaali. Rastilla kuitenkin vielä pikku ylimääräinen tarkistus ja parin sekunnin turha pysähdys.
10-11 Alamäessä ei edellisvälillä karttaa luettu kun oli sen verran porrasta ja mutkaa ja turistia, mutta nopealla valinnalla otin kaiken vasemmalta. Hyvä valinta. Torin kulmilta ostin syksyllä pahanmakuisia paahdettuja manteleita. Nyt siinä oli jos jonninmoista katuperformanssia ja tulenpuhallusta ja rihkamanmyyntiä tiellä mutta sukkuloin läpi ilman törmäilyjä.
11-12 Oikealta lyhyempi. Vanhempi mammashenkilö oli taas parahiksi aukaissut porttikongin luukun kun oli sitä ennen pilannut muutaman edellisen lähtijän kisan. Seinän vieressä oli myös toiset portaat jota ei ollut kartassa mutta pienen epäröinnin jälkeen sukelsin oikeaan basaariin. Mattokauppa ja itämainen tunnelma.
12-13 Suoraan vaan. Rastille vasurista käytävää pitkin.
13-14 Pientä nättiä pyöritystä näkökentän sisällä
14-15 Rastilta lähtiessä piti taas varmistella että suoraan ei edelleenkään pääse. Pari sekuntia hukkaan. Rastiympyrän portaista en ymmäränyt kartasta mitään ja meinaisinkin juosta aluksi ylös vaikka rasti oli kerrosta alempana. Turhaa epäröintiä ja ajanhukkaa
15-M Pari kummarrusta leimaamaan ennen maaliviivaa.
Palkinnot jäi jakamatta ja WRE-pisteet saamatta järjestäjien porttisekoilun vuoksi. Mukava päivä tämäkin hyvässä seurassa. Kello oli 3:30 ja aurinko noussut kun kömmin kotipihaan, paluumatkan soittelin moottoritiellä Kesäyö-hittiä repeatilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti