Piikkarit

Lopputalven ykköskeskusteluaiheesta lienee suorastaan pakko kirjoittaa. Eipä sillä että olisi mitään muutakaan kirjoitettavaa. Viime sunnuntaina kävin juoksemassa Teivossa 5km juoksukilpailun. 16:35. Reilu minuutti pois ja eräs liiton valmennusryhmien vuoden 2010 valintakriteereistä täyttyy. Hauska nähdä syksyllä valitaanko Huovilat ja Ikoset kuitenkin vanhoilla näytöillä ryhmiin ilmankin rajan alitusta. Onneksi sentään liitossa asetetaan selkeitä rajoja ja sääntöjä.

Teivon viittä kilometriä ei sentään juostu alueen parhaalla radalla vaan vieressä kulkevalla kävelytiellä. Palkintoja pokatessa innokas järjestelijäjehu vielä varmisti että nivelet olivat kohdillaan koitoksen jäljiltä. Olin kuulemma liukunut yhdellä jalalla kävelytien laidasta laitaan jollain kilometritolpalla. Kieltämättä sliksi jalkinevalinta hieman harmitti peilijäätä lipsutellessa, mutta pysyinpä kuitenkin pystyssä. Palkinnoksi sain muuten tiskiharjan ja pääsiäismunan.

Juuri tuo palkinnoistakin huokuva välittömyys ja rennon urheilutapahtuman henki jättivät osanottajalle lämpimän mielen. Jalkaan sai laittaa mitkä kengän vaan. Sai juosta etu- tai takaperin. Sai peesata, vihellellä, hypellä. Ja tuloslista oli äärimmäisen helppo kirjoittaa. Kukaan ei purnannut edes saunan kylmyydestä.

Tiistaina sitten lähdin etuajassa töistä pois ostamaan pitävämpää kenkää paikallisesta urheilutarvikemyymälästä. Hankin VJ:n Supra-hybridikengät. Piikkareita ei enää myyty, koska toreilla liikkui jo huhuja niiden laillisuudesta. Huumepiikkejä jaellaan kyllä kaikille terveyden edistämisen nimissä, mutta 5 milliä kengän pohjassa nousee kynnyskysymykseksi suunnistusurheilussa. Takavuosina monet akillesjänteet pilanneet kilpakengät hävisivät aikanaan markkinoilta kysynnän vähetessä. Oivallisesti tuotevalikoimaansa takaisin oldschool-kenkiin laajentanut VJ saikin nyt mahtavan määrän mainosta uusille kengilleen kun yhtäkkiä kaikki halusivatkin juosta taas piikkareilla. Kaikki mikä on kiellettyä urheilussa täytyy tietenkin olla jotenkin ylivoimaisesti parempaa. Tuskin olisivat piikkarit näin paljon kiinnostaneet jos liitto ei olisi ottanut asiakseen säädellä markkinoita. Tuskin olisi myöskään ketään taas kiinnostaneet Neuvostoaikaiset kuljetusmenetelmät etelänaapurissamme ellei Putin olisi lähettänyt armeijaansa tämän viikon alussa Suomeen kumoamaan historiankirjoitusta.

Eteisen kenkärivin päästä löytyy nyt siis elämäni ensimmäiset kielletyt kengät. Luulempa että joku ilta auringon laskettua vielä uskaltaudun ne jalassa salaa lenkille. Tiomilaan laitan sitten pitemmät piikit ja vien vielä lisäksi naapurimaan luonnon tuhoksi purkillisen koko talven kaapin perukoilla varjeltuja hirvikärpäsiä. Ennen Tiomilaa Suomessa tuskin edes tarjotaan mahdollisuutta päästä kenkimään liiton lajisääntöjä piikkareilla, sen verran paljon lunta talvi on metsiimme jättänyt. Mutta jo Tiomilassa on sitten tietenkin aivan sama onko talvella edes käynyt lenkillä, kunhan vaan jalkapohjissa on piikit ja päässä valoa enemmän kuin muilla.