Keskiviikkona alustin sprinttikuntoa Uudenmaan AM-sprintin ulkopuolisena turistina eikä edes kohtuullinen maastotuntemus Leppävaaran pururadasta auttanut kovassa kilpailussa Helsingin hurjia vastaan. Hyvä kilpailu ratoineen ja karttoineen ja järjestelyineen lukuunottamatta kauniin kesäisen kokonaisuuden tärvellyttä omaa jumista menoa.
Varsinaisen Nastolan harjulle kulun määrävän viimeistelyharjoituksen tein tänään tutulla sapluunalla. Rohtuneesta kartasta huolimatta Kirkkonummen silokalliot tarjoilivat taas kohtuullisen mukavaa nastareiden rapsetta hellekelissä. Hiljaa toki juoksin ja yritin siinä sivussa ravistaa puiden oksilta kaikki mahdolliset pölyt perässä roikkuneiden pahimpien kilpakumppanien harmiksi. Koivun tiedote lupailee sentään enää KK-ta sunnuntaiksi nastolaan. Mielenkiinnolla odotan miten paljon SM-sprinttiä on uskallettu viedä kansainväliseen malliin metsästä kortteliin ja suoraviivaisesta toteutuksesta nopeatempoiseen suunnanmuutoskikkailuun. Ja toki miten paljon napinaa tulkinnat kartan kuvauksessa ja rastien sijoittelussa ja maaston kulkukelpoisuusesta tällä kertaa katkeria sekunteja hävinneille aiheuttavat. Kritiikin antaminen kilpailun näistä peruspuitteista lienee sprintissä pienten marginaalien johdosta kaikkein helpointa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti