SM-erikoispitkä

SM-erikoispitkä oli vanhoina hyvinä aikoina vain pitkä. Tänä vuonna miesten rata on 26,2km. Semmonen soppeli, ei mikään erikoinen. Itseluottamuksen vahvistamiseksi selailin hiukan karttakansioita ja muistelin menneitä osallistumisiani kyseisellä matkalla. Itseluottamus mureni saman tien, ainahan minä olen tummunut jos olen edes viivalle uskaltautunut.

Vuonna 1997 Lappeenrannassa olin heittopussina kun isot pojat karkasivat heti k:lta. Sundblom juoksi vielä noihin aikoihin vitosen alle 16 minuuttiin ja Mikkolan reidet oli puolta nykyistä pienemmät. Itse löntystelin maaliin Viitasen Laurin vanavedessä plakettien ulkopuolelle.

Kymmenen vuotta sitten Sipoossa pummasin ykköstä. Sijoitus ehkä 45. Vuosi eteenpäin ja Ruokolahdella päädyin Måren ja Myllärisen johtamaan etsintäpartioon ykkösrastilla. Kymmenkunta minuuttia se taisi ottaa. Kartanvaihdossa Perlisen Jussin kanssa spekuloimme hetken kehtaako sitä toiselle lenkille vielä. Viisi kilometriä ennen maalia pistin kävelyksi. Ehkä 55.

Vuosi vaihtui, mutta tulosluettelo ei. Mäntyharjulla teimme matkaa taas Viitasen Laurin kanssa yhteistuumin. Loppulenkillä pummasimme itsemme pois plaketeilta. Måre voitti ehkä puolella tunnilla.

Seuraavaksi vuodeksi harjoittelin talvella ensi kertaa ihan oikeasti. Varmaan n. 500 tunnin vuositahtia puskettiin tuolloin. Luopioisten ryteikössä kestin kärkiryhmässä kuudenneksi viimeiselle rastille. Kävelin maaliin ja laskeskelin ohikulkevia. Plaketti meni maalisuoralla ja maaliviivalla olin vielä 20. joukossa.

Ja taas vaihtui vuosi. Armeijavuoden keväällä olin elämäni kunnossa kun KanSu järjesi Lavian lentokallioilla kilpailun. Jakelin tarpeettomia hylsyjä maaliviivalla tulospalvelun kangerrellessa.

Seuraavaksi vuodeksi kasvoin ulos juniorisarjoista, mutta uskaltauduin Hämeenkyrön perukoille miesten kisaan. Pitkähköllä loppulenkillä roikutin itseäni plakettisijoilla kunnes pistin kävelyksi muutama kilometri ennen maalia. Pari kilometriä aikaisemmin juniorisarjoissa kaikki mestaruudet vienyt Jöjje tummui ja jätti minut letkan viimeiseksi. Maalissa hän oli ehkä vartin aikaisemmin. Pari vuotta myöhemmin kävin vielä muistelemassa maastoa paikan päällä ja nyrjäytin nilkkani ryömimiskuntoon kartan toisessa päässä. Pitkä oli tämäkin taaperrus pois metsästä.

Näiden surullisten tulosten jäljiltä jänistin seuraavan vuoden kilpailusta. Vuonna 2005 kävin juoksemassa 3 lenkkiä 4:stä Orivedellä. Nyt olin jo alusta asti lyöty mies. Ensimmäinen keskeytys pitkillä. Parina viime vuonna jänistin taas viivalta.

Kuten kokemuksesta näkyy olen pitkien matkojen mies. Odotan innolla sunnuntaita.