Yskähdellen jatkui kausi myös huhtikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen. Tiomilaan lähdön aamuna oli kotipihalla taas 10 senttiä uutta lunta. Erikoiselta tuntui lähteä siitä tosimielellä kisaamaan. Ei voittanut Halden, eikä hylätty KR:ää. Muita yllätyksiä ei sitten kevään Tiomila tarjonnutkaan, jos ei lasketa sitä että hajontarasteja oli paljon ja ne oli useimmiten sijoiteltu vieläpä varsin kauaksi toisistaan. Hitaammille hajonnoille joutuneet ja hitaammilla jaloilla varustetut joutuneet joukkueet putosivat nopeimpien vauhdista eikä voittoa tarvinnut ratkoa loppukirissä. Jotain suomalaisten täytyy sentään haukkua aina länsinaapurin touhussa, oli se sitten hajontojen puuttuminen tai epätasapuolisuus. Maasto tai ainakaan kilpailun luonne ei edellisvuodesta muuttunut laisinkaan vaikka viesti vietiin ensi kertaa Skåneen asti. Järjestäjät arvioivat kilometrivauhdit tutun reilusti soiroon ja suoraan suksilta kisaan ponnistaneet suomalaisjoukkueet jäivät odotetun kauas muiden vauhdista. Kaiken kukkuraksi sotansa ennen ruudin keksimistä sotinut Ruotsin armeija oli hukannut vielä majoitustelttojen kaminat. Varusmiehethän käyvät sillä puolen rajaa nykyään kotona nukkumassa.
Parin positiivisesti yllättäneen vuoden jälkeen Tiomila tuntuu kalpenevan taas entistä enemmän entiselle pikkuveljelleen Jukolan viestille. Uudet vuosittaiset kokeilut ajankohdan ja osuuspituuksien ja putkiosuuksien suhteen sotkevat jo muutenkin vasemmalla kädellä järjestetyn viestin arvostusta. Nyt viesti juostiin aikaisemmin kuin koskaan aiemmin. Viestin siirtäminen vapun ja kesän väliin mahdollistaisi Suomessakin useamman pienemmän kovatasoisen viestin järjestämisen kevään aikana. Nyt kevätyönviesti jäänee vuoden ainokaiseksi yli 50 joukkuetta houkuttelevaksi viestiksi suomessa Jukolan ja SM-viestin lisäksi.
Silja-rastit yllätti viime vuoden flopin jälkeen positiivisesti varsin suunnistuksellisella ja metsäisellä radalla. Viime vuonna innostuin antamaan järjestäjille palautetta hyppyrimäen portaissa ja mielisairaalan pihalla juoksentelusta oikein capslockin kanssa, mutta nyt tv-kameramiehet olivat virittäneet ainoan väliaikarastinsa sentään metsän keskelle. Lopun perhoset koituivat viimeistään ylipääsemättömäksi esteeksi omalle menestykselle, mutta sopivat mainiosti muuten varsin suoraviivaista ja epävarsinaissuomalaista luukutusta tarjonneelle keskimatkan radalle. Kun vielä kameramiehet olisivat ymmärtäneet kantaa rensselinsä perhoslenkeille olisi kilpailun ratkaisut kyetty nautiskelemaan oikeista kuvista epämääräisten gps-virittelyiden ja tulkitsemattomien haastattelujen sijasta.
Suunnistusta on haukuttu mahdottomaksi televisiointilajiksi mutta erästä hyvää esimerkkiä tämän yhtälön onnistuneesta ratkaisusta voi toukokuun ajan ihmetellä eurosportin iltapäivistä. Selostajat joita tuntuu edes jonkin verran kiinnostavan kilpailun tapahtumat tai edes pizzapohjan ja oreganon välinen osuus ruokalautasesta saavat kyllä vaikka viiden tunnin kisaan tunnelmaa. Ei tarvitsisi suunnistuskisojakaan lyhennellä TV:n vuoksi keskimatkoiksi kyseisen formaatin kanssa.
Finnspringikin meni. Henkilökohtaisessa kisassa lähdin tekemään rauhallista ja virheetöntä suoritusta. Tunnin kohdalla sitten kaasu pohjaan ja etusormi pystyyn maaliviitoituksella oli taktiikkana. Ykköselle tökkäsi meno ensi kerran. Kakkosvälillä eksyin jo täysin ja loppumatkallakaan en lukenut karttaa yleensä vasta kun olin jo tietämätön sijainnistani. Juoksu tuntui jopa kulkevan mutta 18. sija vartti kärjen perässä kertoi kuitenkin totuuden. Viestissä pääsimme sentään hyppimään isompien varpaille.
Kausi jatkuu toukokuussa Giron lisäksi ensi viikon sunnuntaina SM-maastoissa 4km:n matkalla, jossa ennusmerkkien mukaan häviän kymmenkunta sijaa viimeisellä kilometrillä liian kovan alkuvauhdin seurauksena. Parissa PM-katsastuksessa pitäisi kuitenkin vielä korjata alkukauden kurssi suomipaitaan kesäkuuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti