Syksy

Syksy tulee. Eilen jäätyi näpit lenkillä niin ettei tuntoaisti erottanut enää vaihtajan vipua jarrukahvasta. Mutta pakko oli polkea ohkanen Valverden paita päällä kun oma suosikki nappasi punapaidan Espanjassa. Syksyn ratoksi tulee taas Eurosportilta Selinin jupinoita sopivasti päiväuniaikaan Vueltan kuvien höysteeksi työpäivän päälle ennen illan treeniä. Yleensä herään kuin tikka siinä vaiheessa kun ruudussa pyörii päivän tulokset ja Peter sanoo terävästi "Hei Hei".

Edellisestä voisi päätellä että jutun voisi otsikoida myös "Kausi ohi" tai iltapäivälehtimäisen raflaavasti "Suunnistustähti tuhlasi kaikki rahansa eläimelliseen harjoitteluun - terveys petti". Nohevampi olisi keksinyt myös blogin päivitystahdista että Näsijärven rannoilla ei kesällä ole viritelty kuin suutariksi jäävää syksyn tuloskuntopommia. Onnistumisista on aina helpompi kirjoittaa kuin epäonnistumisista. Kutsun siis tätänykyä polkupyörän ketjujen pyörittelyn avulla tehtyä Teiskon kierrosta jo lenkiksi vaikka harjoitteluksi ei toki saisi kutsua mitään noin hauskaa. Juoksu on kuitenkin tehnyt viime viikot sen verran kipeää nilkkaan ettei sitä enää oikein harjoitteluksi tohdi kutsua. Varmaan rumempaa kuin Kempaksen toikkarointi olympiakävelyn maalisuoralla.



Kesän aikana suunnitelmia määräsi hyvin pitkälti koiven kiputilojen taso, mutta pitkään säilytin optimismin siitä että Jämsän Nort-katsastuksesta lähtisi käyntiin vielä syksyn kilpailukausi. Käväisin jopa viimeistelyleirillä  Ylläksellä asti, mutta ehdin vetäistä viimetingassa vielä SM-normaalimatkan ilmoittautumiseni pois. Jämsän kisaan tein viimeisen virittelytreenin melomalla. Verrytelyssä otin muutaman varovaisen askeleen ja rullasin kisan sen mitä yhdellä jalalla pääsee. Salaa toivoin että tuo toinen olisi toiminut edes hyvänä ponkkäjalkana, mutta sekin petti kuin Pitkämäen tukijalka. Rautakankikin olisi kulkenut mukavammin ja toiminut tehokkaammin kuin toimimaton jalka. Lopputulos oli numeerisesti yläkanttiin ja olisin rehellisellä pokkanaamalla voinut haastattelijalle kertoa "tehneeni parhaani tiukassa paikassa", vaikken kauden parhaaseen kyennytkään. Onneksi ei ollut haastattelijoita.

Iltapäivästä pääsin siis laulukuoroon tai kisakatsomoon, mistä suomalaisilla on valtakunnan uutisoinnin perusteella useamminkin tapana seurata isojen kisojen finaalit. Laulukuoro on muuten näistä kaikista ainut paikka missä voi saada palkkaa Suomessa tekemisistään, kisakatsomossa rahoitetaan vain johtajien tilipusseja jotka pyrkivät sitten palkollisina ohjaamaan valtakunnan rahavirtoja niin että urheiluareenanlla menestyvät voivat kuitata osan kuluistaan. Tämänkin olen oppinut kesän aikana urheilumenestymättömyyden jälkimainigeissa jeesustelevilta jälkiviisailta. Kulttuuriväki kuulemma osaa hoitaa hommansa niin että kaikki pillipiiparit orkestereissa on ammattilaisia siinä missä divaripalloilijatkin. Yksilölajeissa huipulle tahkotaan niinkuin aito kellarirokkibändi. Yksin, omia polkuja, vanhempien rahoilla, väkisin, hikeä säästelemättä ja useimmiten epäonnistuen. Sitähän se urheilu on. Sitten kun näistä asioista on päässyt irti vuollaan joko kultaa tai mielenkiinto on siirtynyt johonkin oikeampaan elämään. Elämää voi olla jossain ulkoavaruudessa on ilman urheilua, mutta urheilua ilman elämää ei liene. Jopas meni paatokseen ajatukset. Noita fiksuja neuvonantajia tuntuu nyt riittävän julkisuudessa joten pitäydyn nöyrästi omalla urheilijan tontillani enkä kuvittele olevani fiksu kun niin teen.

Jotain tuli kesän aikana taas myös oppilaariin tai vähintään kokemuspuolelle. Koiven kuntoutukseenkin on reseptit nyt hyppysissä ja niitä tarkoitus noudattaa hetki pieni ilman että joka viikonloppu kokeillaan tuloskuntoa. Jotain intoakin tuntuisi taas patoutuneen ongelmia ratkoessa..

Päivä tallinnassa - risteily

Viimeisen kymmenen vuoden aktiivisemman urheilupanostuksen aikana olen ehtinyt tehdä yhden lomamatkan. Viime syksynä meren yli Tallinnaan ja seuraavalla lautalla kotiin. Yhtään ei tullut tuolla reissulla kyllä ikävä "normaalia turistielämää". Muuten olen noudattanut idolini Pauli Kiurun ohjeita. Mihin ikinäkin matka on vienyt, repussa tai auton takaluukussa on kulkenut reenikamat mukana ja niitä on myös käytetty. Eilispäivänä lähdin pikapika-hälytyksellä antamaan lisänäyttöjä MM-sprinttiä varten samaiseen Tallinnaan. Kisajärjestäjät olivat saaneet vanhassa kaupungissa juostulle kaupunkikisalle WRE-statuksen ja lähtöviiva olikin kansainvälisempi kuin missään Suomenlahden pohjoispuolisessa kisassa tällä kaudella Jukolaa lukuunottamatta.

Seurakaveri pokkasi samassa kylässä juostussa kisassa Eestinmestaruuden viimevuosikymmenellä. Tämän kisan ratkaisuasioiden läpikäynnin ja viime syksyn turistimatkan pohjilta oma valmistautuminen oliki mallillaan. Alusta olisi keskiajalta asti tallattua inhottavaa mukulakiveä ja kylän kyljessä nousevan mäen muureja ei kannattaisi puhkoa kuin neljästä suunnasta joihin niihin on porattu turisteja varten reiät. Loppu sitten vasenoikeavasen hisutaktiikalla lyhintä reittiä. Maisevat olisivat epäsuomalaisen idyllit ja naisilla lyhyemmät hameet ja turisteja torinnurkilla tungokseen asti. Kaikkein oleellisimpana 3,5km härdelli pitäisi läpäistä 3:30/km juoksuvauhtia nousuineen-laskuineen.

Lähtökynnyskriteerit olivat kisassa perisuomalaista hieman löysemmät, joten yleisörastin leimauksista pystyi ennen kisaa saamaan hyvän kuvan mitä olisi odotettavissa. Puolivälin yleisörastille ilmestyi tuoreennäköisiä kavereita pyörittelemään silmät ymmyrkäisinä seuraavan välin reitinvalintaa ja maalissa kukaan ei näyttänyt enää tuoreelta. Alussa siis pari tarkempaa reitinvalintaa ja loppu raakaa fyysistä toteutusta.

K-1 juoksuväli ilman valintaa, jalat tuntuivat hitailta kun heti pyöriteltiin portaita ja noustiin jyrkkää mäkeä. Ehdin vilkaista 2 ja 3 välin reitinvalintavaihtoehdot.

1-2 Vasemmalta näyttää suorimmalta ja mäki tien jälkeen alas oli juostava.

2-3 En keksinyt mitään syytä lähteä kiertämään takakautta. Oikean raakkasin heti pois. Suoraan vaan. Portaiden alasuulle olisi voinut juosta nätimmin isoa polkua, mutta ahnehdin hiukan pikkupolulta mahdollista oikoa rastivälin siksakille. Vastassa oli se kymmenmetrinen muuri mikä siinä on ollut jo keskiajalta. Loppu suoraan vilkaisten mennessä vitosrastin paikka.

3-4 Täällä olin turistina jo syksyllä

4-5 Koetin hakea mukavampaa alustaa seinien vierustoilta kun kadun keskellä pelkää karmeaa mukulakiveä. Rastille nohevampi olisi jyrännyt vielä viimeisen pusikon ja voittanut pari sekuntia.

5-6 Koko edellisvälin synnytin jo 6-rastin määritettä. Aidan kulma.. Tsekkasin että on oikean sarjan määritteet, mutta en silti ymmärtänyt millä puolen aitaa olisi. Päätin ampua suoraan etupuolelle ja sitten keräillä luut ja kiertää taakse jos siinä ei ole. Olihan se siinä. Ja ohkanen harmaa aita jota en kartasta nähnyt.

6-7-8-9 Yleisön eteen kuikuilu

9-10 Valinta oli tehty jo valmiiksi että yläkautta. Ylöspäin ei olisi kuin muutama käyrä ja olisi kuitenkin lyhyempi, mutta hankalampi hahmottaa eli ratamestarin ideaali. Rastilla kuitenkin vielä pikku ylimääräinen tarkistus ja parin sekunnin turha pysähdys.

10-11 Alamäessä ei edellisvälillä karttaa luettu kun oli sen verran porrasta ja mutkaa ja turistia, mutta nopealla valinnalla otin kaiken vasemmalta. Hyvä valinta. Torin kulmilta ostin syksyllä pahanmakuisia paahdettuja manteleita. Nyt siinä oli jos jonninmoista katuperformanssia ja tulenpuhallusta ja rihkamanmyyntiä tiellä mutta sukkuloin läpi ilman törmäilyjä.

11-12 Oikealta lyhyempi. Vanhempi mammashenkilö oli taas parahiksi aukaissut porttikongin luukun kun oli sitä ennen pilannut muutaman edellisen lähtijän kisan. Seinän vieressä oli myös toiset portaat jota ei ollut kartassa mutta pienen epäröinnin jälkeen sukelsin oikeaan basaariin. Mattokauppa ja itämainen tunnelma.

12-13 Suoraan vaan. Rastille vasurista käytävää pitkin.

13-14 Pientä nättiä pyöritystä näkökentän sisällä

14-15 Rastilta lähtiessä piti taas varmistella että suoraan ei edelleenkään pääse. Pari sekuntia hukkaan. Rastiympyrän portaista en ymmäränyt kartasta mitään ja meinaisinkin juosta aluksi ylös vaikka rasti oli kerrosta alempana. Turhaa epäröintiä ja ajanhukkaa

15-M Pari kummarrusta leimaamaan ennen maaliviivaa.

Palkinnot jäi jakamatta ja WRE-pisteet saamatta järjestäjien porttisekoilun vuoksi. Mukava päivä tämäkin hyvässä seurassa. Kello oli 3:30 ja aurinko noussut kun kömmin kotipihaan, paluumatkan soittelin moottoritiellä Kesäyö-hittiä repeatilla.

MM-tarkkailu sprint