Superviikonloppu

Käväisin eilispäivänä Särkänniemen delfinaariossa lehdistön jututettavana. Valtakunnan ykkössuunnistusmediat oli kaikki paikalla kun sekä Hevoskuuri että Aamulehti olivat lähettäneet toimittajansa paikalle. Rakas vihollisseura Pyrintö juhlii viikonloppuna 80-vuotistaivaltaan eikä suostu vielä eläkkeelle, vaan järjestävät kolmipäiväiset kisat joissa on katsastusta ja katsastusten katsastusta ja näyttökisaa mutta ennenkaikkea kilpailunjohtajan alustuksesta päätellen kolme rehellistä nykyformaatin kisaa kansainväliseen tyyliin. Kansainvälinen tyyli tarkoittanee sitä että rasteja on haudottu kontinentaaliin tyyliin tiheikönkulmiin ja ojanpäihin ja toisaalta sprinttikisa on tuotu keskustorille ihmisten eteen. Parhaimmassa tapauksessa kansainvälinen tyyli tarkoittaa myös sitä että kisan kärjessä kulkee useamman eri kansalaisuuden omaavia suunnistajia kovaa. Metsässä yksin juostessa täyttyy kansainväliset kriteerit yleensä kun kartta on laadukas ja maasto mielekäs. Kuulemma nämäkin on viilattu Anjalan Arin johdolla kuntoon mikä on poikkeuksellista Tampereella.

Perjantaina vihkitään AngryBirdsLand Särkänniemessä ja samaan ihmisruuhkaan laitetaan nyt vielä suunnistuskisa keskustorille. Kuulemma myös molempien paikallisten jääkiekkoseurojenkin pelaajisto on valinnut keskustorin näytöskisaan oman edustajansa juoksemaan. On siis ArgryBirds-ritsaa ja narunvetoa ja pellehyppyjä ja kaikkea mitä yleisö tarvitsee, mutta myös Sprintin MM-katsastus. Kivahan tuohon soppaan on lähteä kilpailemaan kun suunnistus tuodaan ihmisten eteen muutenkin kuin olohuoneen nurkan töllötimen gps-pallukoiden voimalla.

Lauantain keskimatkalle ratamestari lupasi kansainvälisen tason kivikkoista ja risukkoista maastopohjaa ja sunnuntaille sama maasto Pinsiössä muuttuu kuulemma nopeaksi ja hyväpohjaiseksi. Saa nähdä. Lauantain huilaan ja sunnuntaina sitten 15,3km. Kisan päälle Pyrinnön yleisurheilujaosto tuo vielä Ratinaan isot kisat, jota on hyvä kömpiä katsomaan oli jaloissa sitten aamuinen Pirkan Pyöräily tai Pinsiön normaalimatka. Parhaassa tapauksessa ihmiset jopa unohtavat hetkeksi että Ukrainassa pompotellaan palloa kun kotikylässäkin tapahtuu.

SM-sprintti, HYL

Hervannassa juostiin mutkaton SM-sprintti. Valmistautuminen kisaan tuntui kisa-aamuna onnistuneen ja karsinnassa meno oli sujuvaa. Rastimääritteistä vertailimme kanssalähtijöiden kanssa että viimeiset 7 rastia olisivat vielä samoja kaikilla. Hiukan flegmaattisena lähtijänä taktiikkana oli lähteä napakasti ja ottaa homma haltuun heti starttikellon piipistä. Ykkösvälillä ehdin lukaista loppuradan ja todeta sen suoraviivaiseksi toteutukseksi. Oikea-vasen ja leima korttiin sadan metrin välein. Puolivälissä kiersin yhden kukkapenkin vasemmalta kunnen luupittomana nähnyt täyttä varmuutta kartasta ja my-o rekisteröi tästä ainoan virheeni. 3sek. Loppumatka sitten jonojuoksua Mäksän ja Portinin kanssa.

Finaalia ennen nukahdin hetkeksi päiväunille kotisohvalle ja palasin Suolijärven nurtsille pariksi tunniksi viettämään lähtökynnyselämää. Jalat tuntuivat aamupäivän jäljiltä olevan hieman eri paria enkä saanut niitä alkuverryttelyssä kunnolla hereille. Ykköselle kiersin koulun oikealta ja lukaisin loppuradan. Pelkkää selkeää toteutusta joka onnistuu hisumiehenkin aivolohkoilla. Puolivälissä tuli ensimmäiset yleisön kannustukset ja kuulin olevani Muukkosen kanssa samassa tahdissa. Kommenteista päätellen juoksukin näytti yhtä rumalta. "Yritä nyt edes..". Jaloissa oli kuitenkin olo ettei niitä kyennyt juurikaan käskemään ilman että maitohapot olisivat räjähtäneet korviin, joten jatkoin laiskannäköistä menoa.

Maalisuoralla joku huusi "Kiire"..sekunnilla ehdin maalissa kärkeen kunnes leimantarkistus todisti että yksi bitti oli ollut matkalla poikittain ja 15 rasti jäänyt emitiltä huomaamatta. Puolen minuutin välein leimoja kerätessä sattu näemmä työtapaturmia ja itselle tämä oli ensimmäinen mitä muistan. Jotkut huiskii pystyleimoja emitin päällä mutta itse pyrin aina kolauttelemaan kortin pohjille. Todistajia rastilla toki oli katsomassa leimausta mutta turha tuota selitellä. Rata oli sunnuntaina lähinnä rasteilla merkitty viitoitus lähdöstä maaliin ja siksi hyvin tasapuolinen ja lopputuloksiltaan tasainen juoksukilpailu, jossa teki mieli olla tuhraamatta liikaa aikaa emitin kopeloimiseen. Perjantaina uusi yritys Keskustorilla, 11sek jäi Hervannassa eroa kärkeen, mikä taitaa olla siis turhaa koettaa ottaa kiinni leimaamalla jokaisella rastilla 0,5 sek nopeammin..

Akilleskortti

Rakkaat lukijat. Tervehdys pitkästä aikaa.

Toukokuu meni. Tiomilan jälkeen kilpailukalenterissa on iso tyhjiö. Melkein yhtä iso tyhjiö kuin reikä mitä syntyy kun pudottaa hajuvesipullon vessan lavuaarin porsliiniin. Espanjan maajoukkuevahti Canizaresilla jäi joskus MM-kisat väliin kun pudotti hajuvesipullon varpaalleen. Onneksi ei käynyt meikäläiselle nyt niin, mutta melkein kuukausi meni siinä rempatessa. Tai lähinnä remppaa suunnitellessa ja käsien pesua odotellessa.

Toukokuun tyhjiötä täyttämään SSL:n kalenterissa on lähinnä sprinttikisoja. Lavuaarin täytteeksi koetin putkiteippiä. Molemmat ovat mielestäni lähinnä väliaikaisratkaisuja. Huhtikuun loppupuolella V7:n matkamittariin tuli 30 vuotta täyteen ja hyvin samaan aikaan alkoivat myös vanhuudenvaivat. Akillesjänteet jotka olivat elämän alkutaipaleen kulkeneet mukana rumina mutta kivuttomina ärtyivät vuosirenkaiden täyttyessä tai ylipainon kartuttua ja juoksemisesta meni hetkeksi aikaa ilo. Muistelen Finnspringin maalissa kironneeni lumihangessa kelmettyneitä nilkkojani ja vapunpäivän sprinttikisassa kiroilu muuttui pienimuotoiseksi ontumiseksi. Tiomilan tsemppasin sisulla läpi ja päätin huilata kunnes akilles on kivuton. Odotin reilun viikon ilman sen suurempia tuloksia ja aloin hiukan kärsimättömänä epäillä kuoleman korjaavan vanhuksen ennenkuin akilleskivut hellittävät. Aloin taas juosta, träna bort skador - menetelmän mukaisesti.

Ensimmäiseksi käväisin ratamestarin katselmuksella 2015 - SM keskimatkan maastossa tasan päivälleen kolme vuotta ennen h-hetkeä. Eli viimeistään kolmen vuoden kuluttua liitto on pyöräyttänyt kalenteria sen verran ympäri että keskimatka juostaan toukokuun tyhjiössä ja kukaan ei voi enään jättää SM-erikoispitkää väliin "seuraavan viikonlopun sprintti"-kortilla tai "tärkeiden katsastuskisojen"-kortilla tai allergiakortilla. Meikäläisellä kun on nyt akilleskortti ja parin vuoden takainen allergiakortti käytetty niin selittelyt alkaa uhkaavasti vähetä ja jos vielä ensi kauden päätteeksi jätän kymmenen vuotta jatkuneen kansainvälisten kisojen katsastusrumban nuoremmille niin menestystä ei voi enää estellä. Luhalahden maastot ja akilles tuntuivat hyviltä ja jatkoinkin rallia helatorstaina seuran Jukola-leirille. Ulkovessalla varustettu mökki merenrannalla ja kolme vauhdikasta yötreeniä palauttivat uskon tekemiseen ja luoton akillekseen. Patanan Mikko juoksi leirin treenien väliin vielä Hakunilan Extreme Runin 16km ja tuolla sapluunalla näköjään erikoispitkillä kulki.

Tällä viikolla ajatukset on sitten pyhittetty kotikaupungin laitamilla juostavaan SM-sprinttiin. Naapurikaupunki Kangasalla kävin vielä hiomassa viimeistä vauhtia suoritukseen, kun lähes koko kotikaupungin korttelit on julistettu ulkonaliikkumiskieltoon parin tulevan viikonlopun johdosta. Joku vanhempi leidishenkilö osoitti kohteliaasti kävelykepillä lyömällä että hänen puutarhakeinunsa nurkilta ei enää Kangasallakaan rasteja haeta. Kahden tulevan viikonlopun sprinttikisoista onkin varmasti ainakin järjestäjille odotettavissa melkoista sirkusta, mutta toivottavasti kilpailijoille saadaan loihdittua kaupunkiympäristöön tasapuoliset olosuhteet. Yleisöä varten näitä metsästä pois tuodaan, joten Hervantaan sunnuntai-iltapäivästä 3.6. ja keskustorille perjantai-iltana 8.6. myös ne joille KummolaGamesin lipunhinnat oli liikaa.