Maanantaiaamu perussuomessa, väsyttää, muistelen nähneeni pahaa unta
kansannoususta. Väistelen aamuruuhkan nukkumalla pitkään ja herään aamukahvin myötä perussuomalaiseen todellisuuteen työn ääreen. Entisvanhaan tähän aikaan päivästä takana olisi jo parikymmentä kilometriä maantienlaitaa karhut jalassa. Nyt istuu Väätäinen eduskunnassa, maanantait on pyhitetty levolle ja japanilaiset ovat keksineet iskunvaimennuksen juoksukenkiin. Lintukotomaisuudesta huolimatta olo ei tunnu enää turvalliselta, muutos on tulossa, halusi huippu-urheilun muutostyöryhmä sitä tai ei.
Suunnittelin antavani ääneni eduskuntavaaleissa jopa keskustalle tukeakseni protestia perussuomalaisia vastaan, mutta päädyin turvallisesti Pauli Kiuruun, mieheen joka opetti takavuosina kymmenvuotiaalle urheiluruudun välityksellä mitä työn tekeminen tarkoittaa.
Työpäivän jälkeen lyön tunnin tennistä, lepopäivän liikuntaa, urheiluksi en tätä laske kuten ei varmasti perussuomalaisetkaan. Urheilua on hiihto ja kestävyysjuoksu, itse harrastettuna, lukee varmasti myös perussuomalaisten hallitusohjelmassa. Soinin piposta päätellen myös brittifutis tekee paluuta valtionkanavien lauantai-iltapäivään, millä suomen nuoriso valistetaan olemaan koettamatta itse pallonpomputtelua. Maksu-tv:t ovatkin jo kyllin ruokkineet kielletyn hedelmän imagoa palloiluviihteelle ja näin houkutelleet nuorisoa pois kestävyysurheilun parista. Täysi-ikäistymisen myötä tämä on sitten tarkoittanut koko liikuntaharrastuksen loppumista. Onneksi meillä on nyt perussuomalaiset pelastamassa meidät tältä rappiolta.
Tennistunnin jälkeen otan askeleen lähemmäs perussuomalaisuutta, jonotan prismassa päästäkseni höyläämään bonuskorttia. Kaupassa kuljen tuttua reittiä väistellen einekset ja mustanmakkaran, näillä käytävillä ei ole ruuhkaa, tunnen oloni vielä perussuomalaistakin vanhoillisemmaksi kun en suostu ostamaan hunajamarinoituja kanasuikaleita.
Kotiin päästyä kaivan varastosta kesärenkaat. Tunnen jo olevani yhtä lihaa ja verta Soinin kanssa kun yksin ähisen tunkkini kanssa kotikadun varressa renkaat alle. Näissä asioissa ei perussuomalainen mies apua tarvitse, saati pyydä. Lepopäivän kruunaa hierojalla käynti, mikä laittaa nikamat likimain samaan järjestykseen mitä ne olivat ennen renkaanvaihtorulianssia. Saunan lämmetessä leikkaan iltapuhteiksi vielä marjapensaat kesäkuosiin, perussuomalainen pienviljelijä kun olen.
Perussuomalaisten vaalipronssi osoittaa että hullultakin kuulostavat ideat voivat tuottaa menestystä kun niiden eteen tehdään lujasti töitä omaa uskoa menettämättä. Tuttuja tunteita jokaiselle kestävyysurheilijalle. Politiikastakin tai ainakin vaalilähetyksistä saadaan näköjään hyvä ja jännittävä tv-laji penkkiurheilunälkään ja kiitos perussuomalaisten ketään ei enää kiinosta big brother ja idols, eduskunnan täysistunnossakin on nyt edustettuna tosi-tv:n tavoin kansakunnan syvät rivit. Vaaliolympiadin päästä olemme varmasti taas viisaampia vaikka nyt askeleen taaksepäin ottaisimmekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti