Näitähän Suomen kalenterissa riittää, keskimatkoja. Riittää kun on neliökilometrin verran karttaa ja siinä pari "hienoa" kallioaluetta. Rasteja parinsadanmetrin välein pienipiirteisimpiin koloihin ja tulostimesta suttukartta kilpailijoille kouraan.
Tänään osallistuin edellämainitussa sarjassa Hämeen AM-keskimatkaan. Kartalle oli nyt kaivettu varmasti vähinkäänkin kaikki mitä maastosta löytyi. Tuon paperille saamiseksi luonnollisesti vaaditaan kuvausohjeiden vastaisia pienennettyjä symboleja mutta pääasia että on vaativaa. Vaativaa lukea karttaa, ymmärtää lukemaansa ja löytää ne oikeat viimeiset viisi askelta rastille oikeaan koloon. Jarruttelematta tuo lienee mahdotonta, itselleni vaatii myös pysähtelyjä jotta kartasta erottaisi edes jotain ymmärrettävää. Asioita jotka eivät ole koskaan kuuluneet omiin vahvuuksiini, mutta eivät toisaalta ole juuri kehittyneetkään vaikka kyseisen formaatin kilpailuja tuleekin juostua vähintäänkin tarpeeksi.
Omasta mielestäni tällaiset kilpailut jarruttavat itseni lisäksi monen muunkin kehitystä suunnistajana. Parhaat näissäkin toki pärjäävät, mutta vain harvat kehittyvät. Mihin ovat kadonneet yhteislähtökilpailut ja viestit. Ylipäänsä kilpailut joissa suunnistuksesta ei ole pyritty tekemään maksimaalisen vaikeaksi. Voitaisiinko kartat oikeasti tehdä 1:15000 - mittakaavaan josta sitten suurentaa ne kilpailuihin tähän 10000:iin. Näinhän oli ilmeisesti alunperin tarkoitus kun mittakaavaa pikkuhiljaa alettiin muuttaa parikymmentä vuotta sitten. Tällöin kartalle ei edes saisi kohteita joissa rastilippua ei näe metrin päästä ja karttaa lukiessa ei tarvitse edes harkita suurennuslasia. Tämänkin päivän kilpailussa kartta lienee tehty mittakaavaan 1:5000 ta 1:7500 josta sitten pienennetty aikuisten sarjaan kymppitonniksi. Ja voisiko rastien määrälle asettaa jonkinlainen ohjemäärä jottei 6km rataa pystyisi edes suunnittelemaan pyörimään ristiin rastiin tuolle yhdelle ainoalle pikkukalliolle.
Parin viikon päästä järjestämme kolmannen kerran Jämin Suunnistusmaratonin. Jo parilla aikaisemmallakin kerralla olen pyrkinyt ratamestaroimaan tapahtumaan radat jollaiset itse haluaisin juosta. Yhteislähtö, ratkaisun mahdollisuuksia koko 25km edestä, mutta ilman että rasteja tarvitsee kaivella tiheiköistä ja kivenkoloista. Joku voisi kutsua jopa hauskanpidoksi, mutta uskompa että omien fyysisten rajojen koettelu 4min/km vauhdissa on kuitenkin monelle lähempänä urheilua kuin kävellen ja pysähdellen suoritettu näppäily kivikossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti