Jämsä-Jukola

Etukäteen hieman harmitti kun Jämsän Jukola siirrettiin upeista Himoksen maastoista Jämsänkosken Myllymäkeen. Kaksi vuotta sitten Elonen Sprintissä liipaistiin jo teltta-alueen kulmaa ja silloin kartta oli vitivalkoista tasaista kangasta. Kävin kevään aikana kolmen täsmäiskun verran Jämsässä harjoittelemassa ja Partalan risukkotreeniä lukuunottamatta sain näistä poimittua jotain hyödyllisiä juttuja oman suorituksen ja itseluottamuksen tueksi.

Valmistauduin kevään ajan pisimmälle hajonnattomalle yöosuudelle kuten tapoihini kuuluu suurviesteissä. Jos tuohon on valmis fyysisesti ja henkisesti niin mikä tahansa osuus kelpaa lopulta joukkuetta valittaessa. Parin viime vuoden tapaan löysinkin itseni taas aloitusosuudelta, missä samat tutut jermut alkaa käydä jo tutuiksi.

Pakolliset päiväunet jäivät lauantaina vartin torkahdukseen. Käväisin iltapäivällä kilpailukeskuksessa viimeistelemässä runsaan puolen vuoden projektin Medilaserin Jukolakoulun valmentajana. Illalla starttia odotellessa olo olikin kaikin puolin energinen. Käsky kävi tulla myös oikeasti kärjessä vaihtoon jos siihen loppuväleillä tarjotaan mahdollisuutta, kevään Tiomilassa kun olin kuulemma laiskotellut maaliviitoituksella.

Lähtöä odotellessa sain sopivan täpinän päälle. Kuuluttajan huudettua yksi minuutti lähtöön aloin teputella lähtökuoppia hiekkakenttään. Sen jälkeen ei enää mitään kuulunutkaan. Järjestäjät olivat vielä keräilemässä nauhaa pois juoksijoiden edestä kun paukahti. Pakko siinä oli lähteä kun muutkin lähtivät. Perään paukahti toisen kerran ja mietin että ammuttiinko lähtö takaisin. Jatkoin kuitenkin ja kömmin eteenpäin siitä kasasta mitä syntyy kun kisajärjestäjien nuori naishenkilö jää 1500 miehen rynnistäessä täysillä päälle. K-pisteelle kurvasin verryttelyalueen kautta ja pääsin hyviin asemiin ensimmäiselle polulle. Parikymmentä kaveria oli edellä. Otin paikan KR:n paidan takaa.

Ykköselle ei kummempaa reitinvalintaa tarjottu. Lopun polulla kavereita alkoi putoilla pikkuhiljaa vasemmalle pöpelikköön ja omalla hajonnallani aukon takana oli hiljaista kun leimasin. Kakkoselle näkyvyyttä oli loivaan alamäkeen toista sataa metriä ja näin letkat vasemmalta. Kolmoselle mentiin risukossa hissukseen ja letkat yhtyivät. Oli helppo arvata että rastille syntyy vielä kaaos kun jo kärkikymmenikössä sai hetken odottaa leimasinvuoroa.

Kuudes rasti näytti ensimmäiseltä todelliselta suunnistusrastilta. Mäen päällä otin kumpareista kunnolla kiinni ja jatkoin parin pysähdyksen siivittämänä omalle hajonnalle. Lampustakin oli jo apua tiheikössä. Seiskavälillä tulin vielä toisenkin hajonnan kautta. Kasivälillä mäen päällä letkat jakautuivat nätisti kahtia. Juoksin vielä omia polkujani loppuvälin. KR leimasi taas edellä. Kasilla letkat yhtyivät ja totesin että kärjessä mennään edelleen.

9-10 välille lähdin letkan mukana suoralle valinnalle kun en keksinyt syytä polkukiertoon. Muutama kaveri lähti oikealle pienissä kyttäystunnelmissa. Loppuvälistä mentiin niin hissuksiin että epäilin jonkinmoista hajontarastia. Tiheikön taakse mentiin kuitenkin lopulta kaikki samalle lipulle. 10-11 otin varman päälle takarinteestä, vaikka tässäkin kaikki menivät samoja jälkiä samalle rastille.

11-12 välillä letka jatkoi mäen alla ja kurvasin yksikseni ylös mäkeen. Isolla polulla sama letka tuli poikittain mukaan ja juoksin rastille ison avokallion kautta. Pari kaveria leimasi edellä ja luotin seuraavalla välillä että samaa hajontaa mennään. KR tuli vastaan täysin päinvastaiseen suuntan ja pusikossa sekoilin hetken ojien ja kulkusuunnan kanssa kun vastaantulevat valot häikäisivät menoa. 13-14 välille oli olo että joku letka menee hiukan edellä ja vauhti kasvoi kun eroa kurottiin kiinni. Edellä menneet jatkoivatkin tuon väärän letkan mukaan. Pysähdyin hiukan rastista vasemmalle ja poimin oman hajontani. TV-rastin varoitusmies paljasti että leimasin ensimmäisenä tällä hajonnalla. 15 rastilla näin kärjen painelemassa sadan metrin päässä linjalla ja yli 30 lamppua välissä. Harmitti tuo 20 sekunnin turoilu.

16 rastille laskeuduin kompassiin tukeutuen ja liikehdinnästä päätellen aika moni oli tullut väärälle hajonnalle. 16-17 välillä hain hiukan omaa uraa vasemmalta huonokulkuisella suolla. Mäen laidassa näin taas letkan kärjen sadan metrin päässä. Koiviston Matin ääni kyseli koodeja takana. VIP-rastilla totesimme että hajontarasti tulee. Tein omalleni 15 sekunnin virheen kun juoksin aukolla kumpareiden välistä ja joku letka tuli nätimmin vasemmalta. 19-20 välillä koetin kuroa tuota letkan päätä kiinni mutten enää nähnyt valoja tiheikössä. Kompassi toi suoraan ojan risteykseen ja mukaan tuli letkantynkä oikealta. Ketään ei näkynyt edessä mutta tiesin siellä jonkun olevan.

21 poimin varmasti tiheikön kiertäen alakautta. 22 välille tuli joku muu pitämään vauhtia mutta vauhti tössäsi 50 metriä ennen rastia. Siirryin taas letkan keulille ja tiellä kuulin jonkun luettelevan numeroita kymmenestä ylöspäin. Edessä ei kuitenkaan näkynyt valoja. TV-rastilta 22 lähti valtaisat urat ja tempaisin vauhdin maksimiin, koska uskoin yhä saavani karkulaiset kiinni. Rastivälin puolivälissä syntyi talolla kunnon kannustusmekkala. Oltaisiinko sittenkin kärjessä? Hiekkakuopalle kärkiletka näkyi 100metriä vasemmalla ja jatkoin rastiväliviivaa pitkin pitäen silmällä letkaa oikealla. Perälaudassa tulleen Koiviston Matin kanssa kartoitimme uuden ison hakkuuaukon ennen rastia ja pääsin rastille lähes kärkiletkan häntään kiinni.

25-26 välillä innokkaimmat availivat jo loppukiriä. Rastipisteen puun bongasin jo sadan metrin päästä mallisuunnistuksen oppeihin tukeutuen. Viimeistä lähestyessä olo oli helpottnut ja nautiskelin loppusuoran taas hiukan turhan laiskasti. Terolle annoin ohjeeksi olla hereillä radan puolivälin rastinottopätkällä.

Kertakaikkiaan hieno Jukola-tapahtuma. Radat olivat Kytäjään verrattuna varsin nautinnolliste ja kiltit, mutta kuitenkin suunnistukselliset. Ruotsalaisten laajasta menestyksestä voi päätellä että puhtaalla juoksuvoimalla päästiin taas keskimäärin hyvin korkealle. Nouskin meno hyytyi emitin patterin simahtamiseen nelososuudella, mutta molemmat koutsatut Medilaserin joukkueet suoriutuivat viestistä tavotteiden mukaisesti ja hyvällä asenteellakin. Mikä parasta hauskaakin oli vielä ollut.

Seuraavaksi juhannuksen MM-katsastukset.

SM-viikonloppu

Pienellä viiveellä omalla kohdalla käynnistynyt kevään kilpailukausi huipentui Mikkelin SM-viikonloppuun. Huippuliigan suunnittelin alunperin jättäväni kokonaan väliin, mutta kun kassajonossa kuulin liigan finaalin omintakeisesta kilpailuformaatista päätin ilmoittautua eliittiin mukaan. Sieltähän se napsahti huippuliigan kokonaiskilpailun 20. sija ilman että tein yhtään omaa ratkaisua suunnistuksen suhteen koko liigakauden aikana. SM-viikonloppuun päätin lähteä molempiin kisoihin ennakkoluulottomasti ilman turhan kireää vannetta otsalla.

Lauantain SM-sprintistä tuli oman tason mukainen 14. sija oman tason mukaisella suorituksella. Lähimuistissa lymyävät nilkkavaivat ja niiden ennaltaehkäisy ovat pakottaneet keväällä harjoituksissa pois kovalta alustalta, joten viimeinen napsu ja fyysiseltä puolelta puuttumaan vaikka juoksu hyvältä tuntuikin. 13-14 välillä väistin turhaan mäkeä ja hävisin 10 sekuntia. Muuten meni mukavuusalueella.

Järjestäjät olivat virittäneet SM-sprintin muutaman dekadin näyttävämmälle tasolle aikaisemmista. Kertakaikkiaan juhlaa olla urheilijana mukana tällaisessa. Vielä karsinnassa omassa takaraivossa jäytänyt kukkapenkkipeikkokin piiloutui finaalin ajaksi ja kisassa sai keskittyä muuhunkin kuin oikean askelmerkin hiomiseen.

Tulokset:
http://www.kokkens.fi/kilpailut/2013/smsprint/

GPS Seuranta:
http://www.tulospalvelu.fi/gps/20130518smsprintH/

Erikoispitkälle viimeistelyyn jäi aikaa vain hieman yli puoli vuorokautta, mutta kisa-aamun aamulenkillä huomasin että edellispäivän hapot oli huuhtoutuneet Anttolanhovin porealtaaseen ja juoksu tuntui helpolta. Tärkein valmistautuminen oli kuitenkin tehty jo talven ja kevätalven mittaan, jolloin joku taisi kutsua 4 tunnin sunnuntaiaamun lenkkejä jopa typeriksi. Totuus oli tuolloin kuitenkin että kunto oli niin heikko että 33km metsäpoluilla hiljaa juosten vain kulutti kellon pattereita noinkin kauan. Puumalassa sateen jälkeinen raikas keli ja upeat maastot takasivat että kisaan sai lähteä mukavin mielin, vaikkakin Oison 23,7km kuulosti varsin kunnioitettavalta. Keltamäen Seppo lykkäsi takataskuun Guarana-buusterin jolla viimeiset 2km tulisi kuulemma lentäen.

Lähtöpaikalla sain lähtöruudun sopivasti 30cm vahvan männyn kohdalta. Sovimme Petterin kanssa että metrin kohdalla odottava haaste ohitettaisiin oikealta ja vasemmalta ja väliin jäänyt Heinaro saisi tyhjän arvan. Loput 23699 metriä mentäisiin sitten kiltimmin jonossa. K-pisteellä Lakasen Jonne polkaisi kärkeen. Itse arvoin ykköselle vasemman ja oikean reitinvalinnan välillä ja päädyin vasempaan. Ensimmäisen mäen yli kömpinyt Muukkosen letka oli kutakuinkin yhtä nopea. Ensimmäisen juomapaikan jälkeen Petteri veti oman armeijakuntansa jonnekin vasemmalle ja leimasin omalla ykköselläni ensimmäisenä. Jälkikäteen selvisi että kaikilla olisi ollut sama ykkösrasti. Oikealta juossut Lakasen Jonnen letkakin kömpi kakkosvälin suolla vastaan.



Kolmosrastilla heitimme Henrin kanssa hyvästit kun hajonnat alkoivat ja jäin yksin. Nelosrastille hain turhaan vasemmalta rinteestä uria ja päädyin turhan ylös muille urille. Rastiotossa töpeksin vielä puolisen minuuttia ja takaa ajoi letka kiinni.

Kakkoslenkillä uusi K-piste tuli vastaan vielä geeliä imeskellessä ja päädyin selkeään tiekiertoon. Jämin SM-hiihdoissa kansan sydämiin hiihtänyt Uusivirran Risto seurasi perässä kohti väärää hajontaa. Kakkos- ja kolmosväleillä näin ristiinjuoksevia toisia hajontoja ja loppulenkistä Leskisen Aapon ja Väisäsen Henrikin duo lyöttäytyi mukaan kartanvaihtoon asti. Kuulemma oltiin kärjessä.


Kolmoslenkillä juoksin pisimmän hajonnan yksikseni nautiskellen ja koontirastia kohti noustessani huomasin että ylämäessä alkoi ensi kertaa hiukan väsyttää. Heinosen Mikko tuli mukaan kaveriksi loppulenkin ajaksi. Mentiin hiljaa omissa ajatuksissa eikä juteltu mitään.



Viimeiselle lenkille lähtiessä ymmärsin väliaikatiedoista että jokunen muu oli jo tälle lenkille lähtenyt. Huomasin kuitenkin että itsellä oli jäljellä enää lyhin hajontalenkki, jonka jälkeen törmäsinkin koontirastilla Ikoseen, Väisäseen ja Leskiseen. Ylämäessä vaihdoimme kuulumiset ja siirryin veturiksi. Lakasen Jonne kulki kuulemma reilusti edellä.



Pitkälle 29-30 välille mietin radikaalia vasenta kiertoa mutta päädyin melko suoraan valintaan ja Aapon ehdotuksesta mentiin loppu 32-rastin kohdilta. Itse olisin kiertänyt vielä 31:sen kautta takakautta rastille. Valinta oli kuitenkin hyvä ja perälauta ilmoitti kohta että Ikosella on vaikeuksia. Juomapaikalla ei miestä enää näkynyt. Parjanteen Antin pitämä väliaikarasti kertoi että Jonne on 3 minuuttia edellä. Mietimme ääneen vielä olisiko Muukkonenkin mukana mitalitaistossa, mutta itse epäilin miehen reisien kestävyyttä. Loppuvälistä vedin porukan turhan oikealle ja isoja jyrkänteitä alas loikkiessa Parkkisen Jarno liittyi letkaan. 31-32 välillä päästin Jarnon edelle ja aloin arpoa viimeisen pitkän välin valintaa. Oikea näytti hyvältä mutta olisiko se turhan iso kierto. Vasemmaltakin pääsisi isoimman osan polkua ja lopussa olisi vain yksi iso mäki kiivettävänä. Jarno valitsi lopulta reitin ja muut seurasivat perässä. Loppuvälistä taapersimme haravamuodostelmassa kisa-alueen suurinta mäkeä ylös. Käyrät oli vähintään seitsenmetrisiä, mutta huomasin että muita taitaa väsyttää enemmän. Pienellä omalla valinnalla leimasin rastilla 50m ennen muita. Oikealta olisi tultu kuulemma minuutin verran nopeammin. Suoraankin olisi joku voinut juosta pari minuuttia kovempaa jos ylämäissä olisi ollut enemmän ruutia.

35 rastia tiheikössä lähestyimme hiipimällä. Jarno veti taas. Itse huomasin erikoismerkillä piirretyn koivun rinteessä josta piti ottaa taso. Laiskana laahustimme kuitenkin 40m rastin alapuolelta ohi ja virhettä tuli puolisen minuuttia, Jarnolle vielä enemmän. Yritin luikkia vaivihkaa karkuun. Lyhyellä välillä 37 rastille kävelin ylämäessä karkuun Aaposta ja Henrikistä. Jarno oli saanut myös näköetäisyyden. Online-leimasemet ilmoittivat että eroa on 13 sekuntia. Kiristin vauhtia.

Maisemat olisi kuulemma olleet 38-välillä hyvät mutta tuijottelin lähemmäs omia jalkoja. Näkyvyys oli sen verran hyvä että letka ajoi minut taas kiinni. Loppuvälistä kompuroin taas oikein kunnolla ja reiteen jäi töröttämään porkkanan kokoinen puukeppi pystyyn. Tarkistin vammat enkä jäänyt filmaamaan futistähden tavoin. Selvisin pintanaarmulla ja rikkinäisillä housuilla. Huonomminkin näissä joskus käy. 38 rastin ottoa hieroessa en aukolla olleen avokallionenän jälkeen saanut enää kartantekijän ajatuksia yhtymään omiini ja jäin seisomaan 40m rastista kaakkoon. Jarno jatkoi eteenpäin ja Aapo keksi rastin ensimmäisenä. Leimasin 10 sek muiden jälkeen näköetäisyydellä. Maaliin alle kilometri ja laskua liki 100m. Tokavikalla Jarno leimasi vielä edellä. Viimeiselle tultaessa kuulin että hopeasta taistellaan. Muistelin että edellisviikonloppuna kukistin Jarnon loppukirissä Tampereella, miksen siis taas uudestaan. Hopeaa sieltä tulikin. Voitettu hopea sanois joku fiksumpi lyhyessä kravatissa.

Kunnallisvaalit

Kunnallisvaaleissa kampanjoin teemalla "Kaksi kilometriä lisää normaalimatkalle. Kaksi rastia pois". Viimeiset kaksi viikonloppua olivatkin hektisiä kun kiersin ympäri maakuntia ja vaaliviikonlopun kampanjoin Ruotsin puolella. Kannatusta tuli hyvin yli kunta- ja valtiorajojen. Puolueista vain nukkuvien puolueen kannattajat osoittivat kiinnostusta normaalista poikkeavaan vaaliteemaan. Seuraaviin vaaleihin hommaan sitten oikein numeron, jottei oma vaalivoitto näy pelkästään alhaisena äänestysprosenttina.

Kausi saatiin siis päätökseen tutusti Smålandskavlenissa. Kesän ajan vaivannut kantapään limapussi salli taas kivuttoman juoksemisen. Kilometrejä harjoituspäiväkirjassa oli kuitenkin sen verran vähänlaihesti että vauhti oli vielä turhan verkkaista. Suomalaisittain seilattiin syvemmällä kuin koskaan. Moni oli näköjään jäänyt kotiin nukkumaan ja kisassa ruotsalaiset jyräsivät suomalaiset pahemmin kuin koskaan. Kalevan Rasti pystyi sentään laittamaan kampoihin kahden suomen rankikärjen ja kolmen maailmanmestarin voimin. Lienee kysymättäkin selvää että Suomen kalenteriin tarvitaan viestikisoja rutkasti lisää jotta kauas karannut maailman kärki saadaan kirittyä kiinni.

Uusi harjoituskausi alkoi tutusti samantien maanantaiaamuna Smålannin laivan karahdettua Turun satamalaituriin. Uusi kilpailukausikin starttaa heti tulevana viikonloppuna Barcelonassa marrasmasennuksen pakoreissulla.