Tammikuun tahkoamiset

Tammikuu vuosimallia 2012 on taputeltu. 30-vuotispäivään ja kisakauden avaukseen on aikaa vielä 80 päivää. Kutakuinkin saman verran on kulunut edelliskauden viimeisestä startista ja sitämyöten harjoituskauden alusta. Puolivälissä sanois tilastotieteilijä. Marras-Tammikuun pyhitin perusharjoittelulle. Leikattu polvi piti saada ensi alkuun tykkäämään juoksemisesta ja kestämään kilometrejä. Ohjelmistossa siis erityisesti pitkää polkulenkkiä ja juoksua pehmeällä alustalla.

Kilometrejä on tullut tallattua oheisen graafin mukaisesti. Olosuhteiden ansiosta iso osa kilometreistä on tullut tehtyä lajinomaisesti maastossa ja poluilla tasapaksun maantientallaamisen sijaan. Joka neljäs viikko on ollut kevyempi. Perusviikkorytmi on noudatellut kutakuinkin kaavaa: lepo-kova-pitkä-kevyt-lihaskunto-kova-pitkä. Joillekin viikoille olen tyrkännyt torstaille vielä kolmatta kovaa vain huomatakseni että seitsemään päivään on turha ympätä liikaa. Neljä kehittävää treeniä joista kaksi kovaa ja kaksi pitkää toimii vielä nätisti, mutta pitkän lenkin päälle seuraavana päivänä reippaan rapsuttelu on ollut aina montun kaivamista. Tammikuun tolpissa on kakkos-kolmos viikoilla nousujohteisuutta sotkeva pieni lovi mikä johtuu siitä että loppiaisleirin jälkeen iski väsy. Joku järki on sentään tarttunut vuosien varrella enkä alkanut väkisin junttaamaan suunnitelmien kilometrejä täyteen. Lumihankien syvetessä hain tuolloin vauhtia lompsottelemalla pari pitkää harjoitusta kävelyvauhdilla metsäsaappaissa maastossa. Joka viikkoon on mahtunut aina alkuun 48h yhtäjaksoinen lepo ja tiistain treeneistä onkin tullut palautuneempaan kroppaan tehtyinä parhaita kehittäviä vk-harjoituksia.

Pelkän palauttelun ja kehittävien harjoitusten lisäksi on tullut siis myös tahkottua hitaita kilometrejä. Perusperiaatteena on ollut että 70-80% kokonaismäärästä on helppoa kevyttä juoksua. Ja loppu sitten helppoa kovaa.. Alustaa ja kaltevuuskulmaa muuttamalla sitten vielä kehitykseen tarvitttavaa lisä-ärsykettä. Töitä on toki tehtävänä että ylämäet muuttuvat vain vartalokulmiksi ja juoksu pysyy niissäkin helppona. Perustahkoamista touhu on ollut, mitäpä muutakaan kestävyysurheilu voisi olla. Taisinpa joku arki-ilta Kunnaksen pyhiinvaellusten peesissä jopa tehdä lenkin niin että kävin kääntymässä Tahko Pihkalan haudalla. Sopivasti kympin päässä kun on. Odottelin jotain suureellista patsasta mutten sitten sieltä sokkelosta edes löytänyt oikeaa kiveä otsalampun valossa..

Suuri idolini Odd-Björn Hjelmeset muuten asettuu lähtöviivalle Jämillä helmikuun puolivälissä, olisin lähtenyt haastamaan vaikka nollahiihtokilometreillä jos olisin samalla pallonpuoliskolla tuolloin. www.jami147.fi Työt väistyvät nyt hetkeksi sivuun ja pääsen harrastamaan täysillä urheilua Nandiheimon maisemisissa, tuolla köyhän miehen Portugalissa.