Train hard, win easy

Lauantaita eletään.. Ihan niin paljon ei ole tekemiset täällä kiinni viikonpäivissä kuin kotisuomessa. Lauantaille kuitenkin osui tutusti kovan treenin päivä. Sen ensimmäisen täällä vajaan viikon totuttelun jälkeen. Eilen otin toki jo pientä esimakua kun aamulenkillä olin tulla jyrätyksi reilun 50-päisen juoksijaporukan toimesta. En halunnut jäädä pölypilveen taakse yskimään joten hyppäsin porukkaan mukaan rapsakahkoon vauhtiin. Tänään juoksin ennen aamupalaa poluilla tutut 8km, alkukantaisuuteen ja luonnolliseen juoksuaskeleeseen vedoten tein sen avojaloin. Ennen treeniä ehdin vielä oppimaan matkalukemisistani että eroamme apinoista lähinnä siksi että meillä on kantaluun ja pohkeen välissä akillesjänteet jotka mahdollistavat juoksemisen. Saman teorian mukaan päämme ja kädet on tehty tasapainottamaan juoksemista ja koko evoluutiomme on perustunut siihen että jaksamme juosta kauan vaikka hitaita olemmekin muihin nisäkkäisiin verrattuna. Ennen aseistuksen keksimistä pärjäsimme siis juoksemalla saaliimme näännyksiin ja käyttämällä vähäistä älyämme suojautumaan vihollisilta.

Täällä ollessa sitä on tullut mietittyä että onko kenialainen juokseva ihminen tai kokonainen juokseva yhteiskunta tuon evoluution huipentuma vaiko sitten vain pieni takauma länsimaisesta. Saaliitaan nämä eivät enää hengiltä juokse, mutta ehkä kilpakumppaninsa ja useimmiten myös harjoituskumppaninsa. Paras ja laihin juoksija sitten kerää rahat ja kauneimmat naiset. Tuntuuhan tälläinen järjestys toki loogisemmalta kuin se josssa kaukalossa nahistelevat jääkiekkoilijat vievät missikisan finalistit. Vai olisiko evoluution kannalta kohtuuttoman suurelle päällemme sittenkin jotain muutakin tekemistä kuin juoksemisen tasapainottaminen tai kiekkokypärän täytteenä toimiminen? Tiedäpä tuota..

Jokatapauksessa kovassa treenissä kävi kovin tutusti. Aika kaukana olin saaliini näännyttämisestä. Juoksin loivaa alamäkeä ja loivaa myötätuulta hyväpohjaista hiekkapätkää kohti Eldoretia ja puolivälissä käännös ja sama takaisin. 15km tulisi sopivasti täyteen Itenin portilla. 12km kohdilla ja 5km loivan ylämäkijuoksun jälkeen alkoi kuitenkin vippaamaan muustakin syystä kuin valuvan hien sekaisesta aurinkorasvasta sumenevat silmät, joten jätin siihen ja hölköttelin häntä koipien välissä kämpille vesileilien ääreen. Janonpoikasta pukkasi. Tai eihän meillä ihmisillä ole toisaalta edes tuota häntää kuten kaikilla oikeasti kovaa juoksevilla elukoilla, mutta onneksi tämä pirun viisas pää sen tilalla tasapainottajana. Lihakset sentään toimii hyvin lämmöstä huolimatta. Seuraavan kovan taidan tehdä tiistaiaamuna jo auringonnousun aikaan. Aamukympiltä auringon porottaessa paikalliset onkin aina jo loikolemassa eikä hikoilemassa saaliidensa perässä. Tänään oli "long runin" päivä tuossa jollain letkalla auringonnousun aikaan: 30km 1:40. Kelit on muuten täällä varsin mukavat. Lämpömittaria en ole katsellut kertaakaan, mutta varmaan jotain 25 näyttää. Pieni ison hautavajoaman reunalla puhaltava tuuli viilentää toki mukavasti ja toisaalta vie melko huomamatta nesteet vähiin kun hiki ei välttämättä virtaa iholla. Aamuisin ja iltaisin pipo ja hanskatkaan eivät toisaalta ole välttämättä hätävarjelun liioittelua. Nyt parturiin poistamaan tätä luonnollista karvamyssyä.