Lepopäivää

Lepopäivää vietetään. Kunnollista sellaista, eli ei yhtään juoksuaskelta. 24 / 7 - urheiluleirillä ollessa nämä lepopäivät tulee usein pilattua tekemällä jotain pientä kiusaa kropalle. Jatkuvan harjoittelun keskellä lepopäivänä huomaa yleensä saavansa niin poikkeuksellisen ärsykkeen, että sitä ei osaa käsitellä. Väsyttää, laiskottaa, nälkä ei tule tuttuun tapaan ja kuitenkin samaan aikaan on olo että pitäisi tehdä jotain.. Pieni hölköttely ja herättely on sitten se perusvirhe. Onnistuneen lepopäivän jälkeen kropassa kuitenkin yleensä huomaa että se on saanut tarvitsevansa. Täällä auringossa oleskelu tekee sen verran laiskaksi että lepääminen onnistuu kroonisempaakin harjoittelunarkomaniaa potevalle. Paikalliset on sen verran uskonnollisia että lepäävän useimmiten sunnuntaisin, kotisuomessa sunnuntain levolle haetaan useimmiten pakottava syy krapulapäivästä.

3 + 1 sapluunaa yritän nyt soveltaa täällä. Eli kolme päivää harjoittelua + 1 kevyt / lepo. Torstain fartleekin jälkeen oli tuo kevyempi päivä jonka pilasin intoilemalla hiukan liikaa hypähtelyihin ja koordiaatiaskareisiin ja lauantain ratatreenissä kroppa olikin tyhjä kuin kenialainen lompakko. Pari pitkää ja superkevyttä lenkkiä tämän päälle ja maanantaina olin onneksi taas iskussa. 20km kiihtyvän loppupuolella oli taas se tutun ihana tunne että kilometrejä voisi lapata lisää ja lisää kuin hullu puuroa. Lopetin kuitenkin sopivasti hyvän sään aikana. Iltapäiväksi buukattu hieronta oli tällä kertaa päässyt unohtumaan hierojalta. Onneksi harjoituskeskuksen fysioterapeutti otti meikäläisen mankeliinsa kuitenkin vielä ennen illankoittoa. Melkoinen mankeli olikin. Reisilihakset piti tutusti hieroa luita myöten joka suunnasta mikä omalla lihaskoolla on joskus hiukan kivuliasta. "I wish you all the best.." sanoin kaveri työnsi minut hierontatupaan ja huuto oli kuin Vantaankoskella konsanaan kenialaisen kyynärpään painuessa takareiteen. 47 kestävyysjuoksun arvokisamitalistia oli tuvasta kuitenkin ponnistanut palkintopallille niin pitihän tuohon luottaa kivusta huolimatta.

Muutenkin täältä tuntuu kyllä löytyvän kaikki mitä urheilija tarvitsee. Mielenkiintoista on kuitenkin että mistään ei saa länsimaissa tunnettuja urheilujuomajauheita vaikka kylässä asuu koko kestävyysjuoksun kerma. Paksu maitotee ja pari lusikallista tummaa sokeria riittää. Jotain johtopäätöksiä voisi joku hätäinen jopa vetää kaupallisten juomapulvereiden tarpeellisuudesta.

Eilen tein pitkän kevyen jalkalenkin, reilut 4 tuntia apinoiden kanssa viidakossa. Kääntöpaikalta löytyi muutama neliökilometri avointa mäkistä nurmikenttää jota parasta aikaa käännettiin perinteisellä kuokkamenetelmällä maissipelloksi. Hiukan loputtoman näköistä puuhaa. Työttömiä täällä kuitenkin riittää joten mikäjottei tuollainen keskivartalokuntopiiri heille sopisi. Jos sitä itse kuitenkin tänään laiskottelisi hyvällä omallatunnolla..