Edellinen blogipäivitys päättyi parturiin lähtemiseen. Löytyipä moinen tuosta kyliltä. Vajaan euron kynintä. Hiusmallejahan kenialaismiehillä on tasan kaksi: kalju ja lyhyt. Otin sen lyhyen. Sähkökatko hiukan häiritsi kun kojussa ei ollut sähkökynitsimien lisäksi lainkaan saksia. Jälki oli odotetun rumaa. Aerodynamiikka tuli kuitenkin kerralla kuntoon. Huonona puolena päänahka kärähti varsin nopeasti zeniitistä paistaneessa auringossa.
Eilen vietin ansaittua vapaapäivää. Totutteluviikolle kilometrejä kertyi maltillisesti 173. Eilisen juoksuttoman päivän lisäksi vietin myös pavutonta päivää aterioilla, mikä auttoi odotetusti mahan toimintaan. Muuten maha on tottunut uskomattoman hyvin olosuhdemuutokseen. Tavallisesti kun menee tarpeeksi kauas kotoa niin maha tottuu uusiin pöperöihin pienellä viiveellä, mutta täällä ruoka on ollut ilmeisen laadukasta. Aamupalaksi rehellistä puuroa ja kananmunia ja lisukkeeksi maissilettuja ja hedelmiä. Pari kuppia maitoteetä selkään. Lounaaksi on ollut kenialaisia kasvispöperöitä, jotka ovat olleet yllättävän maukkaita, varsinkin alkukeitot joihin makua on tehty muutakin kuin lihaliemikuutio pataan heittämällä. Valitettavasti tuo proteiinipuoli lounaalla on täyttynyt useimmiten erilaisilta papuosastoilta joista kaikki ovat toimineet kuin hernekeitto konsanaan. Päivälliseksi pöytään on sitten tyrkätty tavallisesti joku elukka talon takaa. Kana tai lammas tai härkä. Joskus joku oli löytänyt kalankin. Kalaa lukuunottamatta kaikki ruoka on ollut tuosta takapihan farmilta, mikä on varmasti helpottanut mahan toimintaa kun ravinto ei ole kulkenut puolen maailman ympäri ennen pöytään päätymistä.
Tänään oli ratatreenin päivä. 3 x (200m-400-600-400-200). Vetojen pituudet oli tällä iteniläisellä ratametrtillä mitattuja joten 5% pitempiä taisi olla kaikki oikeasti. Tuntu oli aika hyvä joskin happi oli hiukan piukassa lihasten toimiessa hyvin. Tekniikkaan yritin keskittyä ja mallia sai katsella ja vauhtia tunnustella kyllin muista radalla juosseista. Kellokin tykkäsi suunnitelmien mukaan ja vedot kulki kutakuinkin tavoiteltua 3min / km vauhtia. Viimeisellä vedolla Rudisha tuli kyllä sellaista kyytiä ohi että epäilin kelloani hiukan hitaaksi. Kaunis näky kun hiekkarata pöllyten joku pystyy juoksemaan niin ettei tiedä pyörittääkö mies maapalloa vai pallo miestä. Sisäradalla onkin kohtuullinen ura tallattuna.
Västäräkeillä ja muillakin Suomesta täällä pitempää talvea viettävillä on nyt meno päällä. Miksiköhän suomalaisissa koulukirjoissa kerrottiin heidän aina lähtevän vain hiukan talvehtimaan etelään säädyllisten pesänrakentelupuuhien välillä? Ihan niinkuin joku väittäisi lähtevänsä ibizalle makailemaan hiekkarannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti