Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan kuten täällä pitää. Matkaväsymyksiä ehdin nukkua alta pois kymmenisen tuntia. Odottelin vielä auringonnousun ja lähdin aamulenkille. Pitkähihainen paita on vielä matkatavaroissa kulkemassa kiertoreittiä jostain Mumbain kautta joten en aikaisemmin uskaltanut vilakkaan aamuun. klo 6:50 paikallisella radalla oli kuitenkin jo täydet orgiat käynnissä. Loputtoman pitkät letkat laputteli tolkuttoman kovaa. Rata on mallia hiekkapohja ja pituuskin on hiukan reilut 400m jotta kisoissa mondolla kaikki olisi sitten mahdollisimman helppoa. Parille sisimmälle radalle riitti tuohon aikaan aamusta lähes katkeamaton letka. Korkeushyppypatjoja en nähnyt joten kentällä ei makoillakaan voinut. Ja kellekään ei varmaan tulisi mieleenkään harrastaa mitään pallopelejä urheilukentällä. Ja mitään valmentajia tai muita kuin juoksevia työryhmiä ei radan reunalla näkynyt.
Aamupäivällä laitoin taas samat hiukan punahiekan värjäämät juoksukamat päälle ja juoksin etelään päin kartoittamaan lisää lenkkipolkuja. Kikkailin tieni ohjeiden mukaan vesiputoukselle ja apinaviidakkoon, jossa pienten ystävien sijaan löytyi taas vaan lehmiä. En varmaan uskalla googlettaa mitä kaikkia käärmeitä tuolta löytyy. Pari kilometriä kauempaa bongasin vielä nurmipohjaista havumetsää, muutenkin maastot ja alustat täällä on suunnistajalle ihanteelliset kun löytyy tallattua hiekkapolkua ja hiekkatietä ja mäkeäkin loputtomiin. Lenkkikavereiksi olen hyväksynyt tähän asti vain lehmät ja lampaat ja mukaan tarttuvat juoksevat lapsilaumat. Joku fiksumpi sanoi että jos paikallisten kanssa lähtee juoksemaan pitää pysyä 5m takana tai käy kuten kotonakin yhteislenkillä, vahvempi koettaa lyödä heikomman juoksemalla. Täällä vauhdit on sen verran kovia että lyöminen tarkoittanee tappamista.
Blogin pitämisestä voisi taas tehdä tavan ja koettaa päästä eroon joistain pahoista tavoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti