SM-erikoispitkä:
K-1: K-pisteen jälkeen näkyvyyttä metsässä on puoli kilometriä ja tilaakin mukavasti kun viivalla oli jälleen varsin vähänlaisesti uskalikkoja. Osa näyttää kaartavan jonnekin vasemmalle ja Matte puhkii heti keulilla kohti tietä. Tiellä vilkaisen vielä taakse ja totean puolen porukasta kadonneen toisaalle, kuten pitääkin. Liimaudun Miikan selkään letkan kärjen taakse. Henrikin näyttää osuneen samaaan letkaan.
1-2: Maasto on edelleen yllättävän hyväkulkuista keskisuomalaiseksi. Matte ryskii edelleen keulilla. Alkuvauhdin jatkuessa koko kiesi ottaisi ehkä rapiat kaksi tuntia.
2-3: Kolmoselle kiipeillessä otan pari kävelyaskelta Maten yrittäessä jatkuvasti karkuun. Pikku koukut pitää kuitenkin porukan kasassa.
3-4:Helppoa peruskauraa. Kilometrin kokoisella aukolla huomaan myös Ikosen hypänneen mukaan alun eri hajonnalta.
4-5: Matte kasvattaa tiellä eron taas 50 metriin ja päätän lähteä mukaan jos päästäisiin vaikka karkuun. Yritys jää vain ajatukseksi.
5-6: Taas pitää laittaa kävelyksi ylämäessä.
6-7: Rastia lähetyessäni Matte ryskii puskista taas mukaan. Jonne ehdottaa ääneen että voitaisiin nelistään koittaa karkuun kun muita ei näy takana. Online-piuhat rastipukissa ehdottaa taas hajontaa tulevaksi.
7-8: Matte mumisee jotain reitinvalinnasta vastaukseksi Jonnen ehdotukseen ja ymmärrän hänen suunnistavan nyt eri hajontaa. Koukkaan omaa rastia puolisen minuuttia oikealta ja karkumatka päättyy lyhyeen.
8-9: Topi huitelee mukaan letkaan ja loikottelee samantien joka askeleella metrin karkuun. Uzbe ja Henrikin tallaavat samassa letkassa. Ymmärrän kuitenkin että suurin osa letkasta on eri hajonnalla. Ajouralta kaarran tien päähän Topin jatkaessa suoraan ja Miika lähteen mukaan tälle valinnalle ja vetääkin loppuvälin. Rastilla koukkaan taas puoli minuuttia oikealle ja leimaan letkan viimeisenä Henrin perässä. Parikymmentä miestä on vielä tässä mukana.
9-10: Letkan hännillä.
10-11: Rapistelen geelin housun takamuksesta ja juomarastin mies paljastaa Anjalan menneen yksin kärjessä, muuten porukka kasassa. Maasto on muuttunut alun jälkeen hyvin keskisuomalaiseksi ja juoksukin on jo kaikkea muuta kuin lentoa.
11-12: Sorvisto pysäyttää koneet nätin metsälammen rantaan ja kelailen tiellä pikku hiljaa katkennutta letkaa kokoon. Vasemmalta hyppää toisen hajonnan letka tielle. Väsyneen näköistä väkeä. Kaikki pummaa 10 sekuntia ja ensi kertaa tappelemme leimasimesta.
12-13: Latailen vielä yhden geelin ennen varvausta
13-14: Kuulutus paljastaa Maten ja Pasin varvanneen viisi minuuttia aikaisemmin.
14-15: Juoksen Miikan tutun selän kiinni ja Markus rynnii myös mukaan.
15-16: En keksi mitään sen fiksumpaa reitinvalintaa. Tietä pieni pätkä oikealle ja suorilla toisen tien yli. Miika ehdottaa kiertoa oikealta mutta jatkan suoraan. Ekalla lenkillähän näillä main maasto tuntui vielä nopealta. Toteutus on kuitenkin hiukan heikko kun ajaudun risukossa tiheikön vasemmalle puolelle, mutta Henri pitää sentään seuraa. Rastille tullessa Miika lähestyy omalta valinnaltaan 50 metriä perässä.
16-17: Ykkölenkiltä tuttu kolmonen. Taas pistää kävelyksi ylämäki.
17-18: Juomapaikalta tutut pari mukia.
18-19: Ensimmäisellä lenkillä aukolla oli vielä mukava juosta mutta ei enää. Miika, Mertasen Simo ja Virran Jani seuraavat kuitenkin kiltisti samoja jälkiä.
19-20: Mäen reunassa könytessä alkaa painaa jaloissa. Puolet matkasta enää, ajatten.
20-21: Aika hiljaa taaperran ylämäkivälin, Miika kuittaa samantien ohi.
21-22: Keräilen voimia lähinnä kartta rullalla. Miika vetää. Juomapaikalla tungen taas geeliä naamariin vaikken enää uskokaan piristyväni.
22-23: Katselen että loppu on ensimmäistä lenkkiä nopeampi mikä selittää eron varvauksessa. Meidän viiden hengen letkassa ei kuitenkaan enää kukaan taida haaveilla kärjen saavuttamista. Sen verran paljon vauhti on jo laskenut. Lakasen Jani ontuu selkä edellä vastaan.
23-24: Ylämäki menee jo kävelystä retkeilyksi.
25-26: Simo kuittaa hetkeksi avokalliolla letkan kärkeen muiden epäröidessä rastia.
26-27: Ylämäessä Simo valittelee kramppeja ja lupaa vielä tummuvansa ennen maalia. "Tulis ryssä ja ampuis", kuvaa hän vointiaan. Joudun vielä viimeisen kerran vetohommiin. Rastilla on Salmenojan Samulin retkikunnan pystyttämä leiri.
27-28: Yritän kieltää Saarivaaran Jyrkiä ja Mikkolan Timoa kuvaamasta rastilla, sen verran rumalta tuntuu meno.
28-29: Ehdoton vetovuoroa Janille. Koukkaamme vikaa rastia ja Miika karkaa hörppimään omia mehujaan karttapuomille ennen muita.
29-30: Viimeisen kartan lenkki näyttää sellaiselta H14 sarjan perusradalta. Metrin askelpituudella laskeskelen itselleni vielä 4100 maakontaktia milloin minkäkin lihaksen krampatessa.
30-31: Maisema tuntuu vaihtuvan yllättävän hitaasti ja samaistan itseni jo hiukan edemmäs rastivälillä. Henrin selkä vie rastille. Simon kanssa kiroilemme letkan hännillä.
31-32: Molemmat sisäreiden kramppaa yhtäaikaa ja meno on hiukan kömpelöä. Miika johdattaa retkikuntamme suoraan rastille eikä takaa kuulu muita tulevan huolimatta verkkaisesta tahdistamme.
32-33: Hetki parempaa alustaa ja Simo toivottaa onnea yrittäessäni vielä muiden mukaan.
33-34: Ylämäessä totean talvella hankitut hiihtolihakset hartioissa tarpeellisiksi kun konttaan ylös mäkeä.
34-35: Maisema on nätti lammen rannan pohjoisrinteessä mutta näky varmasti koominen väsyneiden miesten toikkaroidessa alas kohti loppukiriä.
35-36: Reitin Mikko tulee vielä linkkimieheksi minun ja katoavan letkan pään väliin.
36-37: Tielle pääsemiseen kuluu risukossa ikuisuus ja tiellä Juoksu tuntuu siltä miltä Jokisen Tuomaksen juoksu näyttää.
37-M: Muistelen talvella pirkkahallissa tehtyjä juoksutekniikkaharjoituksia.
sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009
lauantaina, toukokuuta 23, 2009
Maglia Rosa
Hiukan verkkainen on ollut blogin päivitystahti viime aikoina. Kilpailuista ei nykyään enää paljon jää pureksittavaa kun gps paljastaa pummit ja tuloslista ne tärkeimmät. Yritä nyt siinä sitten enää selitellä. Oma taso ja paikka on ollut siellä kakkosketjun vasempana pakkina. Hyökkäysintoakin olisi mutta kun taidot on kuin Salmelalla niin turha sitä on omalta tontiltaan hötkyillä vaikka itseluottamus olisikin kuin Nummelinilla.
Toukokuiselle rastiviikolle on mahtunut AM-sprinttiä, SM-maastoja, Katsastussprinttiä ja Huippuliigaa. Neljä starttia, 15,66km ja 1h13'40''. Kärjessä polkeneisiin on eroa kertynyt 4'02'' tasaisesti jokaisella etapilla. Gps-viivat ovat olleet pääosin aivan nättiä katseltavaa ja rengasvalinnat osuneet kohdilleen. Kärki on siis karannut jokaikisellä kilometrillä 15 sekuntia kauemmas pelkästään jalalla. Se niistä kisoista kun en mikään tilastotieteilijä kuintenkaan ole, samanhan näkee tosiaan sieltä tulostaululta tai böken vihosta. Radat ovat mielestäni vaatineet yksinkertaista täysilläalustaloppuunviivapitkin-taktiikkaa ilman kerssejä saati jarruja.
Joskus aloin pohtimaan myös miten noihin kilpailuihin pitäisi valmistautua. Niinkuin henkisesti. Huomenna on vielä rastiviikon kruunuksi SM-erikoispitkä, eikä sielläkään auta vaikka olisi niellyt energiageelipusseja suolen mutkat täyteen jos pääkoppa ei toimi. Nykyisin olen oikeastaan yrittänyt hiukan vältellä kilpailukartasta ja maastosta saatavan ennakkokuvan liiallista ennakkospekulointia etukäteen. Vessan seinällä nyt sentään on jukolakartta, mutta sielläkin käteen tarttuu yleensä veikkaajalehti, tänään taitaa muuten olla Boasson Hagenin päivä (x 27,00). Netti on nykyään pullollaan vanhaa ja uutta karttaa ja ilmakuvista olisi Karjaan sprintistäkin kyennyt näkemään jokaisen kukkaistutuksen lajia myöten. Mutta tuskimpa tuonkaan kilpailun tuloslista olisi paljoa muuttunut vaikka kartta olisi jaettu kaikille jo viikkoa etukäteen ja tuon viikon olisi saanut hinkata ajolinjojaan karjaan kaduilla. Reitinvalinnat on kuitenkin kilpailussa tehtävä uudelleen vaikka ne kotona työpöydän ääressä olisi mirkometriruuvin kanssa hinkannut kohdilleen. Ja metsässä kasvaa puita ja asfaltti on mustaa mennäämpä minne päin maailmaa tahansa. Vilkaisimpa oikein viime vuotista valmistautumiskaavaa erikoispitkille excelistä ja siellä oli jo tiistai-iltana kirjattu päiväkirjan kommenttisarakkeeseen yksinkertaisesti "voitan sunnuntaina." Jotain olin jo kotona päättänyt mutten sentään menenkö ykköselle oikealta vai vasemmalta.
Hyvähän tuo on etukäteen tietää miten serpentiinille käyrät maastossa menee ja miten paljon kivenmurikoita jääkausi on kilpailumaaston seudulle ripsauttanut ja onko metsurit miettineet liito-oravia metsätöitä tehdessään ja millaisia patoja majavat rakentaa, ehkä jopa hakea kotikulmilta jotain vastaavia rakennelmia, mutta henkisellä puolellakin valmistautumisessa olen omalla kohdalla miettinyt ihan muita juttuja. Toteuttaminen kun on asioiden suunnittelua tuhannesti tylsempää ja hankalampaa meikäläisen mielenlaadulle niin jotain hauskaakin pitää näille nykyajan toteutuspainotteisille radoille aina jättää. Muuten tuppaa tulla virheitä. Ja kun vielä pääkoppa on ohjelmoitu toimimaan siten että se on aina kaikkia muita enemmän oikeassa niin on ehkä parempi jättää radankin suunnittelu ratamestarille. Juutilaisen Anssi ja kumppanit ovat muuten virittäneet tästä oiken työkalun, sellaisen toki jonka käyttö insinöörille on mahdotonta, koska se toimii aina. Ja sitten on vielä hyväksyttävä ne 15 sekuntia joka ikisellä kilometrillä jotka eivät lähde pois ainakaan liikaa yrittämällä.
Ote erään tämän vuoden kilpailun ennakkoinformaatiosta:
Maastotyyppi: Metsää, jossa viljeltyä seutua, tiheäpolkuista jonkin
verran puuta kasvavaa suomaastoa.
Kumpuilu: Alueella on kaikenlaisia kumpuiluasteita ja mäkiä.
Kulkukelpoisuus: Osittain rajoitettu kulku. Laajempia ja pienempiä
alueita tiheää metsää.
Juhannuksena tarjoamme Nouskin porukalla kaiken herkun yhdessä päivässä.
http://www.iknv.fi/kilpailut/ikaalistenjuhannusajot2009.
Pari maailmanmestaria on jo viivalla ja lisää mahtuu mukaan. Tapahtuman maastoja ikäni kolunneena voisin todeta että tarjolla on sitä parasta madollista: monipuolisesti ja vaihtelevasti pienipiirteistä erämaata ja nopeaa kangasta. Edellinen ote ei siis ollut juhannusajojen kilpailukutsusta, kulkua ei ole järjestäjän puolesta rajoitettu.
Toukokuiselle rastiviikolle on mahtunut AM-sprinttiä, SM-maastoja, Katsastussprinttiä ja Huippuliigaa. Neljä starttia, 15,66km ja 1h13'40''. Kärjessä polkeneisiin on eroa kertynyt 4'02'' tasaisesti jokaisella etapilla. Gps-viivat ovat olleet pääosin aivan nättiä katseltavaa ja rengasvalinnat osuneet kohdilleen. Kärki on siis karannut jokaikisellä kilometrillä 15 sekuntia kauemmas pelkästään jalalla. Se niistä kisoista kun en mikään tilastotieteilijä kuintenkaan ole, samanhan näkee tosiaan sieltä tulostaululta tai böken vihosta. Radat ovat mielestäni vaatineet yksinkertaista täysilläalustaloppuunviivapitkin-taktiikkaa ilman kerssejä saati jarruja.
Joskus aloin pohtimaan myös miten noihin kilpailuihin pitäisi valmistautua. Niinkuin henkisesti. Huomenna on vielä rastiviikon kruunuksi SM-erikoispitkä, eikä sielläkään auta vaikka olisi niellyt energiageelipusseja suolen mutkat täyteen jos pääkoppa ei toimi. Nykyisin olen oikeastaan yrittänyt hiukan vältellä kilpailukartasta ja maastosta saatavan ennakkokuvan liiallista ennakkospekulointia etukäteen. Vessan seinällä nyt sentään on jukolakartta, mutta sielläkin käteen tarttuu yleensä veikkaajalehti, tänään taitaa muuten olla Boasson Hagenin päivä (x 27,00). Netti on nykyään pullollaan vanhaa ja uutta karttaa ja ilmakuvista olisi Karjaan sprintistäkin kyennyt näkemään jokaisen kukkaistutuksen lajia myöten. Mutta tuskimpa tuonkaan kilpailun tuloslista olisi paljoa muuttunut vaikka kartta olisi jaettu kaikille jo viikkoa etukäteen ja tuon viikon olisi saanut hinkata ajolinjojaan karjaan kaduilla. Reitinvalinnat on kuitenkin kilpailussa tehtävä uudelleen vaikka ne kotona työpöydän ääressä olisi mirkometriruuvin kanssa hinkannut kohdilleen. Ja metsässä kasvaa puita ja asfaltti on mustaa mennäämpä minne päin maailmaa tahansa. Vilkaisimpa oikein viime vuotista valmistautumiskaavaa erikoispitkille excelistä ja siellä oli jo tiistai-iltana kirjattu päiväkirjan kommenttisarakkeeseen yksinkertaisesti "voitan sunnuntaina." Jotain olin jo kotona päättänyt mutten sentään menenkö ykköselle oikealta vai vasemmalta.
Hyvähän tuo on etukäteen tietää miten serpentiinille käyrät maastossa menee ja miten paljon kivenmurikoita jääkausi on kilpailumaaston seudulle ripsauttanut ja onko metsurit miettineet liito-oravia metsätöitä tehdessään ja millaisia patoja majavat rakentaa, ehkä jopa hakea kotikulmilta jotain vastaavia rakennelmia, mutta henkisellä puolellakin valmistautumisessa olen omalla kohdalla miettinyt ihan muita juttuja. Toteuttaminen kun on asioiden suunnittelua tuhannesti tylsempää ja hankalampaa meikäläisen mielenlaadulle niin jotain hauskaakin pitää näille nykyajan toteutuspainotteisille radoille aina jättää. Muuten tuppaa tulla virheitä. Ja kun vielä pääkoppa on ohjelmoitu toimimaan siten että se on aina kaikkia muita enemmän oikeassa niin on ehkä parempi jättää radankin suunnittelu ratamestarille. Juutilaisen Anssi ja kumppanit ovat muuten virittäneet tästä oiken työkalun, sellaisen toki jonka käyttö insinöörille on mahdotonta, koska se toimii aina. Ja sitten on vielä hyväksyttävä ne 15 sekuntia joka ikisellä kilometrillä jotka eivät lähde pois ainakaan liikaa yrittämällä.
Ote erään tämän vuoden kilpailun ennakkoinformaatiosta:
Maastotyyppi: Metsää, jossa viljeltyä seutua, tiheäpolkuista jonkin
verran puuta kasvavaa suomaastoa.
Kumpuilu: Alueella on kaikenlaisia kumpuiluasteita ja mäkiä.
Kulkukelpoisuus: Osittain rajoitettu kulku. Laajempia ja pienempiä
alueita tiheää metsää.
Juhannuksena tarjoamme Nouskin porukalla kaiken herkun yhdessä päivässä.
http://www.iknv.fi/kilpailut/ikaalistenjuhannusajot2009.
Pari maailmanmestaria on jo viivalla ja lisää mahtuu mukaan. Tapahtuman maastoja ikäni kolunneena voisin todeta että tarjolla on sitä parasta madollista: monipuolisesti ja vaihtelevasti pienipiirteistä erämaata ja nopeaa kangasta. Edellinen ote ei siis ollut juhannusajojen kilpailukutsusta, kulkua ei ole järjestäjän puolesta rajoitettu.
sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009
Gruppo compatto
Yskähdellen jatkui kausi myös huhtikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen. Tiomilaan lähdön aamuna oli kotipihalla taas 10 senttiä uutta lunta. Erikoiselta tuntui lähteä siitä tosimielellä kisaamaan. Ei voittanut Halden, eikä hylätty KR:ää. Muita yllätyksiä ei sitten kevään Tiomila tarjonnutkaan, jos ei lasketa sitä että hajontarasteja oli paljon ja ne oli useimmiten sijoiteltu vieläpä varsin kauaksi toisistaan. Hitaammille hajonnoille joutuneet ja hitaammilla jaloilla varustetut joutuneet joukkueet putosivat nopeimpien vauhdista eikä voittoa tarvinnut ratkoa loppukirissä. Jotain suomalaisten täytyy sentään haukkua aina länsinaapurin touhussa, oli se sitten hajontojen puuttuminen tai epätasapuolisuus. Maasto tai ainakaan kilpailun luonne ei edellisvuodesta muuttunut laisinkaan vaikka viesti vietiin ensi kertaa Skåneen asti. Järjestäjät arvioivat kilometrivauhdit tutun reilusti soiroon ja suoraan suksilta kisaan ponnistaneet suomalaisjoukkueet jäivät odotetun kauas muiden vauhdista. Kaiken kukkuraksi sotansa ennen ruudin keksimistä sotinut Ruotsin armeija oli hukannut vielä majoitustelttojen kaminat. Varusmiehethän käyvät sillä puolen rajaa nykyään kotona nukkumassa.
Parin positiivisesti yllättäneen vuoden jälkeen Tiomila tuntuu kalpenevan taas entistä enemmän entiselle pikkuveljelleen Jukolan viestille. Uudet vuosittaiset kokeilut ajankohdan ja osuuspituuksien ja putkiosuuksien suhteen sotkevat jo muutenkin vasemmalla kädellä järjestetyn viestin arvostusta. Nyt viesti juostiin aikaisemmin kuin koskaan aiemmin. Viestin siirtäminen vapun ja kesän väliin mahdollistaisi Suomessakin useamman pienemmän kovatasoisen viestin järjestämisen kevään aikana. Nyt kevätyönviesti jäänee vuoden ainokaiseksi yli 50 joukkuetta houkuttelevaksi viestiksi suomessa Jukolan ja SM-viestin lisäksi.
Silja-rastit yllätti viime vuoden flopin jälkeen positiivisesti varsin suunnistuksellisella ja metsäisellä radalla. Viime vuonna innostuin antamaan järjestäjille palautetta hyppyrimäen portaissa ja mielisairaalan pihalla juoksentelusta oikein capslockin kanssa, mutta nyt tv-kameramiehet olivat virittäneet ainoan väliaikarastinsa sentään metsän keskelle. Lopun perhoset koituivat viimeistään ylipääsemättömäksi esteeksi omalle menestykselle, mutta sopivat mainiosti muuten varsin suoraviivaista ja epävarsinaissuomalaista luukutusta tarjonneelle keskimatkan radalle. Kun vielä kameramiehet olisivat ymmärtäneet kantaa rensselinsä perhoslenkeille olisi kilpailun ratkaisut kyetty nautiskelemaan oikeista kuvista epämääräisten gps-virittelyiden ja tulkitsemattomien haastattelujen sijasta.
Suunnistusta on haukuttu mahdottomaksi televisiointilajiksi mutta erästä hyvää esimerkkiä tämän yhtälön onnistuneesta ratkaisusta voi toukokuun ajan ihmetellä eurosportin iltapäivistä. Selostajat joita tuntuu edes jonkin verran kiinnostavan kilpailun tapahtumat tai edes pizzapohjan ja oreganon välinen osuus ruokalautasesta saavat kyllä vaikka viiden tunnin kisaan tunnelmaa. Ei tarvitsisi suunnistuskisojakaan lyhennellä TV:n vuoksi keskimatkoiksi kyseisen formaatin kanssa.
Finnspringikin meni. Henkilökohtaisessa kisassa lähdin tekemään rauhallista ja virheetöntä suoritusta. Tunnin kohdalla sitten kaasu pohjaan ja etusormi pystyyn maaliviitoituksella oli taktiikkana. Ykköselle tökkäsi meno ensi kerran. Kakkosvälillä eksyin jo täysin ja loppumatkallakaan en lukenut karttaa yleensä vasta kun olin jo tietämätön sijainnistani. Juoksu tuntui jopa kulkevan mutta 18. sija vartti kärjen perässä kertoi kuitenkin totuuden. Viestissä pääsimme sentään hyppimään isompien varpaille.
Kausi jatkuu toukokuussa Giron lisäksi ensi viikon sunnuntaina SM-maastoissa 4km:n matkalla, jossa ennusmerkkien mukaan häviän kymmenkunta sijaa viimeisellä kilometrillä liian kovan alkuvauhdin seurauksena. Parissa PM-katsastuksessa pitäisi kuitenkin vielä korjata alkukauden kurssi suomipaitaan kesäkuuksi.
Parin positiivisesti yllättäneen vuoden jälkeen Tiomila tuntuu kalpenevan taas entistä enemmän entiselle pikkuveljelleen Jukolan viestille. Uudet vuosittaiset kokeilut ajankohdan ja osuuspituuksien ja putkiosuuksien suhteen sotkevat jo muutenkin vasemmalla kädellä järjestetyn viestin arvostusta. Nyt viesti juostiin aikaisemmin kuin koskaan aiemmin. Viestin siirtäminen vapun ja kesän väliin mahdollistaisi Suomessakin useamman pienemmän kovatasoisen viestin järjestämisen kevään aikana. Nyt kevätyönviesti jäänee vuoden ainokaiseksi yli 50 joukkuetta houkuttelevaksi viestiksi suomessa Jukolan ja SM-viestin lisäksi.
Silja-rastit yllätti viime vuoden flopin jälkeen positiivisesti varsin suunnistuksellisella ja metsäisellä radalla. Viime vuonna innostuin antamaan järjestäjille palautetta hyppyrimäen portaissa ja mielisairaalan pihalla juoksentelusta oikein capslockin kanssa, mutta nyt tv-kameramiehet olivat virittäneet ainoan väliaikarastinsa sentään metsän keskelle. Lopun perhoset koituivat viimeistään ylipääsemättömäksi esteeksi omalle menestykselle, mutta sopivat mainiosti muuten varsin suoraviivaista ja epävarsinaissuomalaista luukutusta tarjonneelle keskimatkan radalle. Kun vielä kameramiehet olisivat ymmärtäneet kantaa rensselinsä perhoslenkeille olisi kilpailun ratkaisut kyetty nautiskelemaan oikeista kuvista epämääräisten gps-virittelyiden ja tulkitsemattomien haastattelujen sijasta.
Suunnistusta on haukuttu mahdottomaksi televisiointilajiksi mutta erästä hyvää esimerkkiä tämän yhtälön onnistuneesta ratkaisusta voi toukokuun ajan ihmetellä eurosportin iltapäivistä. Selostajat joita tuntuu edes jonkin verran kiinnostavan kilpailun tapahtumat tai edes pizzapohjan ja oreganon välinen osuus ruokalautasesta saavat kyllä vaikka viiden tunnin kisaan tunnelmaa. Ei tarvitsisi suunnistuskisojakaan lyhennellä TV:n vuoksi keskimatkoiksi kyseisen formaatin kanssa.
Finnspringikin meni. Henkilökohtaisessa kisassa lähdin tekemään rauhallista ja virheetöntä suoritusta. Tunnin kohdalla sitten kaasu pohjaan ja etusormi pystyyn maaliviitoituksella oli taktiikkana. Ykköselle tökkäsi meno ensi kerran. Kakkosvälillä eksyin jo täysin ja loppumatkallakaan en lukenut karttaa yleensä vasta kun olin jo tietämätön sijainnistani. Juoksu tuntui jopa kulkevan mutta 18. sija vartti kärjen perässä kertoi kuitenkin totuuden. Viestissä pääsimme sentään hyppimään isompien varpaille.
Kausi jatkuu toukokuussa Giron lisäksi ensi viikon sunnuntaina SM-maastoissa 4km:n matkalla, jossa ennusmerkkien mukaan häviän kymmenkunta sijaa viimeisellä kilometrillä liian kovan alkuvauhdin seurauksena. Parissa PM-katsastuksessa pitäisi kuitenkin vielä korjata alkukauden kurssi suomipaitaan kesäkuuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)