Eilen saapui rakas matkakumppanini perille. Kovin oli maailmaa nähneen näköinen matkalaukku, mutta löysi tiensä toimiston nurkkaan 30km:n päähän Eldoretiin. Aika vähällä sitä näköjään kuitenkin selviää täällä ja käsimatkatavaroissakin oli varmaan tuplasti se mitä täkäläiset tarvitsevat elääkseen. Matkalla Eldoretiin suunnittelin maitoautofirman perustamista kun kymmenien polkupyörien päällä näytti kulkevan maitotölkkiä farmilta kauppaan. Maito ja maitotuotteet on täällä muuten hyvää: paksua ja vastalypsettyä. Kylmäketju ehkä katkeaa hetkeksi polkupyöräkyydissä, mutta eikös tuo suomessakin kuumenneta ennen säilömistä kaupan hyllylle. Mielenkiintoisen bisneksen olivat jotkut keksineet Eldoretin highwayn varteen kun kantoivat ämpärillä vettä tien yli ja pyysivät sitten pientä tullia jokaiselta autolta tästä tulvakautta varten tehtävästä ennaltaehkäisevästä työstä. Suomessa palkattaisiin työryhmä suunnittelemaan siltaa.
Aamupäivällä ennen matkatavaroiden saapumista juoksin 16km peruslenkin poluilla. Jatkoin tutkimusmatkailua pidemmäs etelään ja löysin metsän takaa nurmikkopohjaista teletappikukkulaa toisensa perään. Maasto oli jopa ihan suunnistukseen soveltuvaa perusviidakon sijaan. Mikä parasta jääkaudet eivät ole jättäneet minkään kivenmurikoita maahan nurmikoita pilaamaan. Suunnistus on monelle täällä olevalle leiriläiselle kohtuullisen outo laji. Mailerista maratoonariin löytyy täällä sekä paikallista väkeä että ulkomailta tullutta, mutta metsässä juokseminen kuulostaa heistä hölmöltä. "Speed Endurance" ymmärsi joku kuitenkin heti mitä lajissa vaaditaan, normaalistihan kaikki luulee että partiolaistaidot ovat vauhtikestävyyttä tärkeämpiä.
Jalat ja erityisesti etureidet veti mäkisillä reiteillä juoksusta kevyesti jumiin joten tänään vietetään kevyttä päivää. Nyt on onneksi käytössä hiukan paremmat juoksukengät poluilla juoksuun. Aamulenkiksi 6km jonka jälkeen onnistuin saamaan hieronta-ajan paikalliselle kyvylle. Harjoituskeskuksessa olisi kyllä fysioterapeutti mutta halusin kaverin joka hieroo myös paikalliset kovaa kulkevat. Kohtuullisen karuissa oloissa vääntelimme miestä oliiviöljyn voimalla uuteen kuosiin. Betonimöhkäleessä ei ollut sähköä, nurkassa oli hierontapöydäksi sänky jonka patja oli jos mahdollista vieläkin kovempi kuin millä nukun täällä yöni. Lihakset hieroja kuitenkin tunsi vaikka paikallisia hieroessa luulin ettei tarvitse kuin irrotella nahkaa luista. Matkalla hökkelikylään esitteli muita betonimöhkäleitä lähiössä jossa joka toisesta oven takana tuntui asuvan olympiaedustajia. 1'47'' oli kuulemma tämä kaveri juossut paikallisella hiekkaradalla 800m. Eilen paikalle saapunut hierojan kaveri David vielä 6 sekuntia tätä kovempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti