Nairobin Hiace tuli kuin tulkin nätisti perille asti. Oli kylän lommoisin auto joten ei näköjään tarvinnut enää välittää väistämissäännöistä. Yhdellä pienellä kylkiosumalla selvittiin bussiasemalle asti. Ilma oli niin sankkana pakokaasua ettei kiinnostanut sen enempää harrastaa turismia. Joku kauppasi minuutissa jonkinmoisen pimeän taksin lentokentälle ja taas mentiin. Paria päivää myöhemmin samassa paikkaa olikin jo kranaatti-isku muutamalla uhrilla. Muuta muistutusta reissun aikana ei ollut siitä, että Kenia on itse asiassa parasta aikaa sodassa pohjoista naapuriaan vastaan.
Matkalla ehdin napata kebabin Istanbulissa ennen paluuta aurinkoiseen Suomeen. Viikonlopun harrastin reissussa kovasti kaipaamaani penkkiurheilua. Kohokohtana Istanbulin halli-MM:t ja höysteenä vielä Holmenkollenin pitkät hiihdot ja ampumahiihdot. Huipentumana sitten Miedon haastattelu Arto Nyberg-showssa sunnuntai-iltana. Isolla miehellä oli isoa asiaa. Viikonlopun tuloslistoja suomalaisittain katsellessa oli helppo nyökytellä Miedon sanojen tahtiin. Lehtien urheilusivujen pääotsikot olivatkin ennakointia tulevan kauden mielenkiintoisista nimitysrumboista eri valtakunnantason urheilun kattojärjestöissä. Johtajia kyllä varmasti tarvitaan, mutta lienee aivan sama kuka johtaa niin pitkään kun lauma on eksyksissä. Itenissä valtaistuimella istui se, jolla oli kylän kovin aika maratonilla viimeisen vuoden aikana. Ja hän muisti laskeutua valtaistuimelta aina pari kertaa päivässä lenkille rahvaan pariin. Reissun aikana Suomi oli ainakin taas kerran seonnut nykyajan musiikkihömpötyksiin ja Frontside ollieihin. Allekirjoittaneen mielestä uudella vuosituhannella ei ole enää otettu edistysaskelia niin musiikinteon tasossa kuin kestävyysvalmennuksessakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti