Akilleskortti

Rakkaat lukijat. Tervehdys pitkästä aikaa.

Toukokuu meni. Tiomilan jälkeen kilpailukalenterissa on iso tyhjiö. Melkein yhtä iso tyhjiö kuin reikä mitä syntyy kun pudottaa hajuvesipullon vessan lavuaarin porsliiniin. Espanjan maajoukkuevahti Canizaresilla jäi joskus MM-kisat väliin kun pudotti hajuvesipullon varpaalleen. Onneksi ei käynyt meikäläiselle nyt niin, mutta melkein kuukausi meni siinä rempatessa. Tai lähinnä remppaa suunnitellessa ja käsien pesua odotellessa.

Toukokuun tyhjiötä täyttämään SSL:n kalenterissa on lähinnä sprinttikisoja. Lavuaarin täytteeksi koetin putkiteippiä. Molemmat ovat mielestäni lähinnä väliaikaisratkaisuja. Huhtikuun loppupuolella V7:n matkamittariin tuli 30 vuotta täyteen ja hyvin samaan aikaan alkoivat myös vanhuudenvaivat. Akillesjänteet jotka olivat elämän alkutaipaleen kulkeneet mukana rumina mutta kivuttomina ärtyivät vuosirenkaiden täyttyessä tai ylipainon kartuttua ja juoksemisesta meni hetkeksi aikaa ilo. Muistelen Finnspringin maalissa kironneeni lumihangessa kelmettyneitä nilkkojani ja vapunpäivän sprinttikisassa kiroilu muuttui pienimuotoiseksi ontumiseksi. Tiomilan tsemppasin sisulla läpi ja päätin huilata kunnes akilles on kivuton. Odotin reilun viikon ilman sen suurempia tuloksia ja aloin hiukan kärsimättömänä epäillä kuoleman korjaavan vanhuksen ennenkuin akilleskivut hellittävät. Aloin taas juosta, träna bort skador - menetelmän mukaisesti.

Ensimmäiseksi käväisin ratamestarin katselmuksella 2015 - SM keskimatkan maastossa tasan päivälleen kolme vuotta ennen h-hetkeä. Eli viimeistään kolmen vuoden kuluttua liitto on pyöräyttänyt kalenteria sen verran ympäri että keskimatka juostaan toukokuun tyhjiössä ja kukaan ei voi enään jättää SM-erikoispitkää väliin "seuraavan viikonlopun sprintti"-kortilla tai "tärkeiden katsastuskisojen"-kortilla tai allergiakortilla. Meikäläisellä kun on nyt akilleskortti ja parin vuoden takainen allergiakortti käytetty niin selittelyt alkaa uhkaavasti vähetä ja jos vielä ensi kauden päätteeksi jätän kymmenen vuotta jatkuneen kansainvälisten kisojen katsastusrumban nuoremmille niin menestystä ei voi enää estellä. Luhalahden maastot ja akilles tuntuivat hyviltä ja jatkoinkin rallia helatorstaina seuran Jukola-leirille. Ulkovessalla varustettu mökki merenrannalla ja kolme vauhdikasta yötreeniä palauttivat uskon tekemiseen ja luoton akillekseen. Patanan Mikko juoksi leirin treenien väliin vielä Hakunilan Extreme Runin 16km ja tuolla sapluunalla näköjään erikoispitkillä kulki.

Tällä viikolla ajatukset on sitten pyhittetty kotikaupungin laitamilla juostavaan SM-sprinttiin. Naapurikaupunki Kangasalla kävin vielä hiomassa viimeistä vauhtia suoritukseen, kun lähes koko kotikaupungin korttelit on julistettu ulkonaliikkumiskieltoon parin tulevan viikonlopun johdosta. Joku vanhempi leidishenkilö osoitti kohteliaasti kävelykepillä lyömällä että hänen puutarhakeinunsa nurkilta ei enää Kangasallakaan rasteja haeta. Kahden tulevan viikonlopun sprinttikisoista onkin varmasti ainakin järjestäjille odotettavissa melkoista sirkusta, mutta toivottavasti kilpailijoille saadaan loihdittua kaupunkiympäristöön tasapuoliset olosuhteet. Yleisöä varten näitä metsästä pois tuodaan, joten Hervantaan sunnuntai-iltapäivästä 3.6. ja keskustorille perjantai-iltana 8.6. myös ne joille KummolaGamesin lipunhinnat oli liikaa.