Suunnituskausi käynnistyy Suomessa perinteisillä kevätklassikoilla. Billnäsin pika on niistä tutusti ensimmäinen ja Isotonic huipentaa tämän keväisen rupeaman. Billnäsissä intoa on perinteisesti kuin varsoilla kevätlaitumella, ensi kertaa kun päästään talven jälkeen metsään kisaamaan.
Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin mukaan pitkäperjantaina Billnäsin pikaan. Ratamestari arpoi vielä viikolla säidenhaltijan suunnitelmia mutta päättyi muuttamaan kisan yhteislähdöksi. Hyvä niin. Saatiin tasapuolinen kilpailu. Puolet matkasta juostiin tällä kertaa 20cm hangessa ja taivaalta vihmoi räntää mikä nostatti tunnelmaa.
Kisaa edeltävänä iltana kävin ensi kertaa kartan kanssa maastossa sitten Härmän tammikuisen yösuunnistuksen jolloin pakkasta oli liki 20 pallia. Homma toimi viimeistelyssä kuitenkin taas aivan kuten ennen. Hyvässä ja pahassa. Selkärankaan juurtuneita toimintamalleja ei onneksi unohda mutta ei toisaalta pääse enää juuri muuttamaankaan kovin helpolla.
Alkumatka meni tutun tahmaisesti. Kärki viiletti horisontissa ja itse koitin perässä jäljillä sen mitä pääsin. Kovempaa en päässyt. Toisten perhosten jälkeen vauhti tasaantui ja meni pikkuhiljaa kyttäilyksi. 19-rastilla Olli-Markus otti leiman väärältä lipulta ja päätin nostaa hiukan vauhtia kun pääsin letkan keulaan. Lopussa oli vielä matkan ainut reitinvalinta missä suon yli heilahtamalla oli selkeästi nopein. Ura lumessa oli sopivan kapea ja hartiat leveät joten muut pysyivät takana maaliviivalle asti.
Pääsiäisenvietto jatkui seurakavereiden kanssa tutuissa Billnäsin Ruukin maisemissa. Perjantain kisan jälkeen lihakset olivat oudokseltaan maastossa juoksusta sen verran hakatun oloiset että ratkaisu kotisuomeen jäämisestä tuntui fiksummalta kuin viikon hiipuva leiri Pohjanlahden toisella puolen. Ja mämmi on tietysti myös hyvä syy viettää pääsiäinen Suomessa.
Kevyen lauantain jälkeen kalusto tuntui taas kohtuullisen palautuneelta seuraavassa koitoksessa, Raseborgin normaalimatkalla. 11,2km ja nilkkahanki ei kuulosta ensialkuun tervejärkiseltä, mutta kun pakkanen oli yön aikana laskenut kymmeneen oli hanki melko kantavaa siellä missä lunta vielä oli jäljellä. Toimivuutensa osoitti myös lämpösukkien uusi generaatio joka vanhanaikasen neopreenisukan sijasta tuntui mukavalta ja säilyi paitsi kuivana niin myös lämpimänä. Kisa sujui hyvin 14. rastin lähtöä ja 19. rastin ottoa lukuunottamatta mihin tärvääntyi 20 sek ja voitto. Kaikenkaikkiaan pääsiäinen jäi omalta osalta plussan puolelle vaikka lämpömittari jotain muuta näyttikin. Kunto tuntuu nyt hyvältä ja kellokin tykkää. Valmentajan kanssa jupistessa olin mielestäni valmis kilpailuihin jo kuukauden päivät sitten ja nyt vihdoin irti päästessä juoksu kulki maastossa vaikka harjoituksissa en ollut maastoon vielä päässytkän. Tai ehkä se kulki juurikin sen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti