VasaStafetten

Taalainmaan kesään matkustaessa herättää ihastusta ennenkaikkea ruotsalainen maahanmuuttopolitiikka. Ongelmakansat pakataan nätisti rähinöimään suurkaupungin ahtaisiin lähiöihin jotta Siljanin rannalla riittää punamultamaalia jokaisen mökin kaunistukseksi ja hehtaarin verran tonttia siihen ympärille Husqvarnan syötiksi. Tuntuu siltä että myös Norjan itäpuolelta löytyy pieni pala maata jossa lapset eivät pompottele jalkapalloa tai tappele kumilätkästä vaan Urheilevat. Talvella suksivat aamuinilloin maakunnista Moraan koulunpenkkiin samoja latuja joita esi-isät hiihtivät Kustaa Vaasan kiinni pitämään huolta valtaistuimestaan. Kesäisin sitten vaikka juoksevat soita ja polkuja pitkin.

Surffailukierroksella bongattu viestimaastojuoksukilpailu Sälenistä Moraan osoittautui tapahtumana lähestulkoon isoveljensä Vasaloppetin maineen veroiseksi kansanjuhlaksi. Vajaat 400 muutakin kymmenmiehistä tai -naisista tai -henkistä joukkuetta oli samaa mieltä ja osallistui kilpailuun. Loputkin taalainmaalaiset kömpivät mökeistään kannustamaan reitin varrelle. Voitto ja "viisi tavallista mitalia" jäivät paikallisista urheiluseuroista kyhätylle vakuutusyhtiön edustajistolle. Nouskin oli tyytyminen kymmeneen Moran suihkutehtaan kylmään suihkuun ja hopeamitaliin.

Omalle kohdalle osui 15km ihka oikeata maastojuoksua. Tossun alle tarjottiin alun asfalttipätkän jälkeen pieniä polkuja, niittyjä ja soita sekä pitkospuilla että ilman. Pääsin matkaan toisena kolmisen minuuttia Martin Johanssonin perään. Muutaman kerran kilometrissä saatujen väliaikojen perusteella ero venyi jokaisella kilometritolpalla muutaman sekunnin lisää. Osuusbonuksena jaettu setelinippu ei siis päätynyt ruotsinlaivan ravintolan kassaan vaan tuon paikallisen vakuutusyhtiön eläkekassaan. Ensi vuoden kalenteriin on sentään jo yksi kilpailu valmiina. Ja jos en kykene vakuuttamaan valintaryhmän näkemystä niin lähden vaikka huoltajaksi.