Jätetäämpä liiton kritisointi hetkeksi. Sen verran on omat mielipiteet mennyt perille että Karvian kyläntalolla häiden juomarastilla ventovieraskin tiesi missä suomen urheilun tila lepää mielestäni. "Niin pitkään pitää urheilla kunnes henki lähtee..." totesi sentään vanhempi herrasmies hetkeä aiemmin. Sporttisesta olemuksesta ja pitkästa eliniästä päätellen hän oli kokeillut mottoaan perinteisin urheilumenetelmin eikä saunomalla itänaapureita hautaan.
MM-valintojen ensipettymyksessä ostin asunnon. Mieleeni papereita raapustaessa muistui etenkin ne lukuisat kotimatkat leuka rinnassa ruosteisilla menopeleillä kohti Espoon opiskelijakommuuneja. Tieteenharjoittajatovereideni kanssa suunnittelimme totaaliaskeesi-urheilupanostuksen muuttamista oikeaan elämään tyyliin: "Ens viikonlopuks jos sais hankittua asuntolainan, v70-volvon, pari lasta ja pirun paljon ressiä ja tässä sitä istuttaisiin 4-tien ruuhkassa kotimatkalla Anopin mökiltä eikä mistään kuraiselta suunnistuskisapellolta.." Yleensä maanantaiaamuun mennessä vaaka kallistui kuitenkin takaisin ressittömän urheilijaelämän suuntaan.
Asunnon mukana kun ei tullut kylkiäisiksi noita muita mainittuja oikean elämän realiteetteja aloin täyttää suunnatonta urheilutyhjiötäni Keuruun Markkinahölkästä. Leuka rinnassa ja osteofyytti varpaassa palasin tuoltakin reissulta. 10km 35:14. Pyyhkäisin kalevan kisat pois kalenterista ja odottamaan tulevia vuosia. Piirinmestaruuskisojen vitoselle ei piikkarit mahtuneet turvonneeseen jalkaan ja aikaa kului 16:13. Valonpilkahduksia alkoi sentään näkyä Palsinajärven ympärijuoksussa kun tappiota Keuruun voittajalle tuli enää David Anderssonin rinnanmitan verran. 6,31km 20:48. Lahti-Suunnistuksessa yritin paluuta omaan lajiini onnistumatta siinä.
Kesäloman alkajaisiksi kannoin asunnon täyteen tapettiliisteriä ja maalitonkkia ja purin suurimmat kiukut yhteiskuntaa kohtaan seinien hakkaamiseen. Välissä riipaisin Hauhon Jokamiestriathlonin kohtuullisella menestyksellä. Ensi vuoden kylpylätriathlon Ikaalisissa on laitettu kalenteriin jo neontussilla. Hikisen remonttiviikon hartain hetki tuli perjantain Kumpulahölkän lähtöviivalla kun paikallinen pastori lähetti juoksijat matkaan. Toivuin rauhan sanoista vasta viidennellä kilometritolpalla ja loppumatkasta juoksu tuntui jopa kulkevan. 15km 52:46.
Viime viikolla jatkoin ratakautta Hämeenlinnan tähtikisoissa. 5000m tasapaksusti 15:48. Lauantain AM-kisoissa taas pieni comeback metsäsuunnistukseen. Voittomarginaalia rapiat 10min. Juomarastien puuttumisen takia olisin tuskin edes jaksanut pysyä tolpillani niin pitkään kuin muut metsässä jaksoivat olla. Jalkaan kotiintuomisiksi sentin syvyinen haava ja saman mittayksikön paksuudelta turvotusta koko jalkaan. Vuonna 2005 konttasin samaisen kartan toisesta päästä Sakari Oravalle nilkkaleikkaukseen. Maasto joka on siis vielä voittamatta. Sunnuntaina järkkäsimme vielä Kylpyläjuoksun Ikaalisissa. 2,5h auringossa oli kova urakka vaikka tehtävänä olikin vain kannustaa osallistujia ja ohjata liikennettä. Taas tuntui siltä ettei minusta olisi ikinä juoksemaan tuossa kelissa kahta ja puolta tuntia. Puolimaraton olisi mennyt sentään vaivatta. Ratakauden päättäjäisiksi juoksin vielä 1500m. Taktiikkajuoksusta helppo voitto. 4:28 ei toki mairittele.
Ensi viikonloppuna jatkuu Urheilu Ruotsin puolella Vasastafettenissa. Viestin 6.osuus ja 15km hiihtoladunpohjaa odottaa lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti