Reissuun lähtiessä mielikuvat Bulgariasta olivat kuten muistakin vanhoista Neuvostotasavalloista:
Suosituin urheilumuoto: Karvaselkäisten kreikkalaisroomalainen paini. Tätä harjoitellakseen jokainen kunnon bulgarialaismies hakkaa aamulla vaimonsa ja raiskaa illalla.
Ruokakulttuuri: Hapankaalia ja vodkaa. Kukaan ei kestä elämää näissä maissa selvin päin.
Sprinttisuunnistuskulttuuri: Likaisia ja roskaisia puistoja, kaikki metsät toimivat niin hiiliniluina kuin yleisinä roskanieluina. Asfaltit on niin reikäisiä että muutkin kuin lissu tarvitsevat sprinttiin säärisuojat. Kaupungit on räjäytetty maailmansodissa kappaleiksi ja lopulta joku Lenin on rakentanut kylät täyteen kerrostaloja tehokkaalla Neuvostoliitto/Hervanta - formaatilla.
Ilmasto: Aivan sama sataako vai paistaako kun aina on niin paljon saastetta ilmassa ettei asiaa sen kummemmin havaitse.
Ihmiset: Luonnostaan epäkohteliaita ja epärehellisiä. Työnteko ei kiinnosta mutta kuitekin jokaisessa kadunkulmassa on joku valvomassa suojatienylittäjiä kuin Elos-sprintissä konsanaan. Sillä erotuksella että Bulgariassa haluavat työstään kolikon palkaksi ja ampuvat surutta ne jotka ylittävät tien kielletyn alueen kohdalta.
Pari päivän kokemuksella:
Suosituin urheilumuoto: Sama kuin länsimaissa, eli oman urheiluharrastuksen aloittamisen suunnittelu. Ja lopettamisen selittely.
Ruokakulttuuri: Kaikkea muuta kuin kaurapuuroa saa.
Sprinttisuunnistuskulttuuuri: Tämä maa oli sodissa aina sopivasti sen puolella joka johtaa. Eli päästi sakemannit marssimaan lävitseen itään ja sotaonnen käännettyä vaihtoi Neuvostoliiton puolelle. Just niinkuin Suomikin pohjoisessa. Saksalaiset eivät sentään polttaneet kyliä mennessään joten keskustassa on muutakin kuin rovaniemeläistä ruutukorttelia. Ja koska eivät päästäneet Neuvostoliittoa perustamaan laivastotukikohtaansa Primorskoon on merenrantaan jäänyt pieni kaistale hiekkadyynejä sprinttisuunnistajien huviksi. Muuten ihan normi itäblokkia eli kulkukoiria ja likaisia puistoja ja leninin patsaista puiston keskellä olevalla kumpareella.
Ilmasto: Trooppinen
Ihmiset: Esimerkki lentokentän parkkipaikalta. Autovuokraamon auto oli ympäröity joka puolelta pysäköidyillä autoilla. Yhdessä niistä oli kuljettaja istuskelemassa ja kysäsin että josko viitsisi siirtää sen verran että mahtuisimme peruuttamaan. Tai siis kaveri ei osannut mitään muuta kieltä kuin olan kohauttelua ja murahtelua, mutta kysäisimpä kuitenkin sukulaiskielellä eli käsien viittelyllä. Vastasi murahtamalla. Peruuttelimme viitisen minuuttia senttipelillä vekslaillen. Hänenkin auton kylki oli jokaisella peruutuksella sanomalehtipaperin päässä meidän puskurista. Siinä odotellessaan ehti poltella askin verran norttia ja murahti taas kun saimme auton pois. Eivät siis välttämättä pelkästään epäkohteliaita mutta myös tyhmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti