Elämä on herbalaiffia

Viime viikon loppupuolelle tuli kaksi varsin erilaista starttia. Tuusulan maailmancupissa umpitylsää suunnistusta huippuliigaformaatilla ja kaupan päälle vielä suomalaista kukkapenkkisprinttiä. Fiilis oli kuin juoksukisassa. Tai enhän noita ole paljoa juossut. Ja kesän kalenteriin niitä olen nyt lisännytkin. Eli suunnistuksellisesti rakkaan lajimme raiskaamista, mutta enemmän tuosta kilpailun aikana oikeastaan nautin kaikessa yksinkertaisuudessaan kuin viikon toisesta startista Kytäjän Jukolasta.

Pienoinen alavartalovamma varjosti molempia startteja ja tämän viikon maailmancupit saankin seurata siltä paikalta jolle ne on suunniteltu eli yleisön puolelta. Ruotsin kisan tv-lähetyksen perusteella ei kokeilun onnistumista onnistutte ainakaan kotisohvalle välittämään. Ei online-tuloksia, pari kameraa kuvaamassa puluja suihkulähteen reunalla ja puolet lähetysajasta kuvan peitti kartta. Sinänsä pätevä selostaja ei ilman lajitaitoista kommentaattoria tiennyt edes missä kamerat on, saati että olisi kyennyt kertomaan mitään miksi ja mihin kilpailu ratkesi. Samat pulut paskoi suihkulähteellä kisan jälkeenkin, ruotsalaiset ja sveitsiläiset kiipesivät palkintopallille ja aurinko paistoi. Niin helppoa urheiluviihdettä että varmaan kuninkuusravikansakin ymmärtää mistä on kyse. Jotain dementikkoa voi kiinnostaakin.

Jukolassa kaikki oli toisin. Vartin pummeja. Itkeviä suunnistajia haastatteluissa. Ensiaputeltalle pidemmät jonot kuin vessaan. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi että laji on vaativaa kestävyysurheilua. Eikä se tuntemattomaksi jäänyt kadunmies tänään tullut kyselemään miksi Niggli hävisi lopussa tukholman sprintin vaan että mitä sille Teidän aloittajalle oikein tapahtui. Kumpaankaan en tiedä vastausta. Jälkimmäinen sentään kiinnostaa minuakin. Tuskimpa näistä uuden ajan vouhotuksista yleisölajiksi on, vaikka niitä hauska onkin juosta. Suunnistus on kuitenkin se laji jota juostessa mennään pois mukavuusalueilta ja jota on paras seurata kähisevästä mikrofoniäänestä kesäisen yön sammalmättäältä ja loppumattoman mielenkiitoisista gps-käkkyröistä, jos vaan ratamestari antaa mahdollisuuden sille että kilpailussa edes tapahtuu jotain. Vuoden ratamestarin titteliin saa Imatran huippuliigan ratametsuri tehdä kyllä Kattaista vastaan kovan työn.