Jatkosopimuksen etu- ja jälkimainingeissa sairastuin yskään. Tarkempi diagnoosi on tyyppiä huutoyskä, jolla naapureita ärsytetään erityisesti nukkumisaikaan suurinpiirtein vuokra-asunnon irtisanomisajan pituinen ajanjakso. Taudin lievempää muotoa kutsutaan nimellä H1N1. Hoidoksi suositellaan lepoa ja suurien ihmismassojen välttelyä. Kärsivällisyyden käytyä vähiin juoksin viikonlopun kultturiloman päätteksi Venetsiassa katusuunnistuskilpailun ja otin ohimennessä kaduilla lähikontaktia suurinpiirtein kahteensataantuhanteen turistiin. Jos säilytin edellisviikonlopun tartuttamistehokkuuuteni heistä kaksi kolmesta makaa huomisiltana 39 asteen kuumeessa. Kaduilla kuulluista kielistä päätelleen potilaita tullaan tapaamaan lähestulkoon jokaisessa kylässä Novosibirsikin ja Rio de Janeiron välillä. Omaa syyttömyyttäni voin uskotella toki sillä että kukaan tartunnan saaneista ei sairastu täysin kuumeettomaan huutoyskään. Omaa terveyttäni en kuitenkaan pysty enää uskottelemaan edes itselleni joten seuraavat päivät keskityn mentaaliharjoitteluun kotisohvan pohjalta. Harjoitusohjelmaan kuuluu juoksutekniikka ja taktiikkaharjoituksia kultaiselta 70-luvulta youtuben välityksellä.
Kultturellina ihmisenä lukaisin tautia parannellessani myös Miika Nousiaisen uutukaisen teoksen Maaninkavaara. Edellisessä kirjassaanhan hän ironisoi suomalaisten länsinaapuriaan kohtaan osoittamaa hiljaista kateutta muuttamalla kertojahenkilön voimin Göteborgin Johannebergiin oppimaan ruotsalaisuutta. Samaiselta mäentöyräältä hain myös itse vihaa talvella 2006 joka mahdollisti silloin Mats Sundinin viimeisen minuutin hattutemppua vastaavan nöyryytyksen Tiomilan loppumetreillä.
Uusimmassa kirjassaan Nousiainen kuvaa oivallisella tavalla tavallista suomalaista miestä, joka fiktion turvin asetetaan elämään kuvitteelliseen maailmaan, jossa elämän tahtia ei määrää sykemittari ja lapsetkin pelaavat illat Playstationia sen sijaan että juoksisivat pihaa ympäri Lasse Virenin nimeä toistaen. Tällaisesta siviilimaailmasta, jossa nuoriso ihannoi Britney Spearsia Kaarlo Maaningan sijaan olemme jo nähneet varmasti vaikutteita elokuvissa, mutta Nousiainen esittää kirjassaan tämän kauhukuvan elävällä kerronnallaan hämmästyttävän todentuntuisesti lukijalle. Väkisinkin lukijan mieleen herää ajatus, että eläisimmekö onnellisempina maailmassa jossa kaikki ihmiset eivät eläisi kestävyysjuoksun menestysvuosien valmennusohjelmien mukaan. Kuvitteellisessa tulevaisuudenkuvassaan Nousianen kuvaa vaurastuneen ja rappioituneen Suomen lapset ylipainoisiksi salibandyä pelaaviksi laiskimuksiksi joilta peruskoulun uskonnontunneilla ovat Virenin ja Väätäisen nimet ja Haikkolan opit jääneet oppimatta. Kerrassaan huvittava kuvaus erään kansakunnan rappiosta, kannattaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti