Sunnuntaina pakkasin nastarit ja suunnistushousut prisman muovikassiin ja suuntasin harjoitusleirille itä-suomeen. Normaalien leirikäytäntöjen tapaan jätin matkavarustuksesta sivistyneet käytöstavat, deodorantin ja myös suurimman osan järjestä. Mihin niitä nyt susien ja karhujen keskellä tarvitsisikaan. Joensuun harjoitusvastaava oli raapustellut yhden viikon ohjelmaan visiitin kaikkiin Pohjois-Karjalan parhaisiin maastoihin Perävaarasta Petronkankaalle. Käyräkartta, 10km ja kahdesti päivässä olivat muut avainsanat. Ja mieluummin hiukan liikaa kuin liian vähän.
Maanantain kohokohtana selätin vihdoin Juuanvaaran länsirinteen, jossa aikanaan ratkaisin itselleni paikan c-finaaliin sm-kilpailuissa. Pari muutakin yrittämää tämän jälkeen olivat päättyneet eksymiseen, mutta viileähkön vesisateen siivittämänä tein tällä kertaa nätimpää jälkeä satelliittitallentimiin.
Tiistaille aamupuuron ja urheiluruudun väliin mahtui Mörköahon ja Tammasuon lisäksi myös Ryläyksen kaltainen helmi: Nokkosta, horsmaa, saniaista ja seitsenmetriset käyrät. SM-viestin tyyppimaastoa.
Keskiviikkoaamuna Lehmon urheilustadionilla yhteislähdön lähtöviivalla lähtölistassa taisi olla enemmän elokuun MM-kilpailuihin matkaavia kuin illan eliittikisojen kolmosella. Molemmat kuitenkin varsin viihdyttäviä tapahtumia. Innostuksissani rustasin itsellenikin ratakilpailun elokuun kalenteriin.
Torstaina oli vuorossa Ilomatsin klassikkomaastot. Huhus, jonka kuusikosta puolet oli viimenäkemältä uitettu sahalle ja Petronkangas, joka on niin kaukana kaikesta ettei metsurit sinne koskaan löydä. Onneksi. Aloin jo oppia, pari kymmensekkasta koukkua molempiin.
Taitaa olla perjantai nyt eikä vieläkään väsytä. Jotain on siis vialla. Huomiseksi ovat virittäneet O-tour-nimisen maakuntakierroksen ja jossei tuokaan vielä auta väsymysongelmaan niin täytyy painua lääkärin pakeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti