Comeback

Kilpailukauden avajaisiksi juoksin lauantain Finnspringin. Näin myöhäiseksi ei kauden avaus olekaan lirvahtanut vielä kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella. Kilpailun jälkeisissä spekulaatiossa selitellään periteisesti että "tässä on nyt vielä harjoituskausi käynnissä" ja blaa blaa... Sanoisimpa että tuskin yksikään ukko top10-osastolta lähti kuitekaan kisaan pelkästään harjoitusmielessä. Tai sitten oli väärässä paikassa. Itselleni tuo numerolapun rintaan saaminen tarkoittaa ja tarkoitti eilen taas sitä että parin unettoman hermoiluyön jälkeen jouduin lähtöpaikalla muistuttelemaan itselleni ainoastaan totuuksia peruskallion räjäyttämisen järkevyydestä miesvoimin ja kertaamaan viime vuoden vastaavan kisan suoritusta. Parinsadanmetrin polkuväli ykköselle otti vuosi sitten Närpiössä neljä minuuttia ja kakkosvälillä jo eksyin. Nyt lähti paremmin käyntiin ja meno ja tuntemukset muistuttivat taas keväästä 2007 jolloin johdin jokaista kilpailua alkumatkasta.

Samaiseen helmikuussa laadittuun pelastussuunnitelmaan johon vedin henkselit siljarastien kohdalle kirjailin Finnspringin kohdalle: "Kampäk ja ehjä suoritus". Ensimmäinen onnistui kun muutaman epäileväisen silmissä pääsin jopa hieman yllättämään puskista ja eräs tammikuun Etelä-Afrikan leiritoverikin epäili poskien kaventuneen kymmenen kilon verran sitten viimenäkemän kun hörpimme Savanna Dryta etelän lämmössä. Kahdeksan on totuus. Jälkimmäinen osa kilpailun tavoitteesta kaatui viimeistään alla olevaan turoiluun joka maksoi kolmisen minuuttia. Aika näyttää mitä muuta se maksoi. Päävalmentaja linjasi viikolla ennen kilpailua alkujutussa mainittujen paineiden kasaamisen pohjaksi eilisen startin olevan se viimeinen näytönpaikka talven ja alkukevään näyttöjen lisäksi kapenevalle tielle b-maajoukkueeseen ja em:iin ja mm:iin. Itsellänihän nuo muut näytöt olivat pyöreä 0. Virheitähän on turha miinustella loppuajasta riippumatta siitä onko vuoden ensimmäinen startti tai suopursun kukinta-aika tai spiraalikäyrät niin kauan kun laji on suunnistus, mutta positiivinen olo jäi sentään siitä että virheeseen johti halu karistaa pyrinnön värit takahorisontin peesipaikalta. Perässä ei mies tuntunut pysyvän metriäkään mutta palkintopallilla näin kuitenkin saman naamarin. Ensi viikonloppuna muut miehet saanevat hoitaa tuon karistamisen ja itselle on tarjolla puolustusvoittoisempaa tonttia.



Koko seuranta
Tulokset

Telakalta se lähtee lyhytkin kausi

Hinkuyskä, loputon talvi ja lopulta myös ikämiespohje pakottivat muuttamaan viivästetyn kevätkunnon taktiikkaa aikaistetun syyskunnon systeemiin. Kevätyönviestiä seurasin kotitelakalla ja yllätyin onlineseurannan informaation määrästä ja laadusta. Pätevä selostaja ja pari kuvainformaatiota tuottavaa tuubia lisää niin lähetys netin kautta on valmis. Eikä tarvitse ostaa sekuntiakaan ruutuaikaa televisiokanavilta. Finnspringissä olisi tarkoitus olla taas itsekin tuottamassa meteriaalia penkkiurheilijoille viivottimensuorilla gps-reittijäljillä. Islannin tulivuorenpurkauksen johdosta varaudun nyt myös alkavaan jääkauteen ja tuhkapilven pimentämään sysimustaan suunnistuskauteen jossa kaikki kilpailut juostaan otsalampun valossa. Kaikissa edellämainituissa kaavailuissa kuntohuippu on asetettu elokuulle. Onhan sitä ennenkin toki suunniteltu ja harvemmin noissa onnistuttu. Joskus opiskeluaikana jopa onnistuin tunnin aikana läpäisemään fysiikan tentin ja tekemään pätevän vuosisuunnitelman ruutupaperille. Ja siinä treenisuunnitelman ruutupaperilla oli takuulla enemmän mustattuja ruutuja kuin tenttipaperilla.

Tuhkapilven vuoksi oma lentoonlähtökielto jatkui vielä yli päättyneen viikonlopun. Tein kolmeen vuorokauteen Paraisten maastoissa kilpailuun valmistavan kauden. KVKK - kirjoittelin joskus tuon pätkän nimeksi vuosisuunnitelmaan ja varasin sille neljä viikkoa, mutta blokkiaikakaudella tuokin mahtunee yhteen viikonloppuun.

Karttakavalkaadi

...ja nousi kolmantena päivänä kuolleista

Siinä välissä taisi levätä pari päivää. Eikä ressannut liiemmin lepopäivinä kulkupolitiikasta.

Lumi- ja ilmastopoliittisista syistä leireilimme Nouskin porulla pääsiäisen kotimaisemissa Ikaalisissa. Yksi syntyperäinen paikkakuntalainenkin sentään oli mukana. Muuten leirille osallistunut tiomilajoukkuellinen on ajatunut Nouskiin kaupungistumisen ja maalaistumisen seurauksena. Jälkimmäinen saattaa jopa ihmetellä ääneen: "Eikö täällä oo mitää aabeeseetä?". Onhan siellä Sammin ST1. Vaihtoehdostaan poiketen tarjoaa vain hyvää ruokaa ja kaikki asiakkaat ja henkilökunta arvostavat kestävyysurheilua.



Perinteinen pääsiäisleirihän on viimeiset kymmenen vuotta noudatellut kaavaa: Amorellalla niin etelään että lunta ei näy, pari hyvää suunnistusreeniä, pari väsyneempää suunnistusreeniä ja vielä pari reeniä Isabella mielessä. Palkintoa näistä on joskus saanut odotella pidemmällekin kesään. Nyt ainakin palaute tuli saman tien. Minuutti turpiin teivocupissa ja Hytösen kuopaisemat kurat vasten kasvoja toistamiseen talven aikana intevalliharjoituksen viimeisessä vedossa. Taitopoliittisella puolella sentään silmiähivelevän ennakoivaa ja sujuvaa suorittamista ruutukorttelissa. Sunnuntaina kipaisimme leirin päätteeksi pari tuntia pukarantienlaitaa. Tai pystyi siellä oikeastaan keskelläkin tietä juoksemaan kun savut olivat hieman hiljenneet kylältä sitten 70-luvun. Silloin olisi joka talosta hypännyt letkan mukaan yksi tai kaksi puolen tunnin kympin miestä. Paluumatkalla olisivat karanneet.