Edellisestä jutun jatkoksi voisin ottaa lainauksen jälleen Juha Väätäisen omaelämänkerrasta: ”Näin meni kaksi kuukautta”. Näin sanan sisältö toki oli tuolloin jotain aivan muuta. Joulukalenterin kymmenennen suklaan jälkeen sain jälleen aloitettua pienimuotoisen liikuntaharrastuksen. Ei nyt mitään urheilua, mutta lenkillä myös ylämäet alkoivat nousta yskimättä. Aatonaattona pakkasin lenkkitossut aurinkovoiteen kera matkalaukkuun ja suuntasin Etelä-Afrikkaan.
Normaalin lentomatka kulkee näemmä tätä nykyä reittiä Helsinki-Barcelona-Madrid-Lontoo-Johannesburg. Aikaa pienimuotoinen maailmanympärimatka ottaa joulun kunniaksi pari vuorokautta. Matkalaukulle liki viikon. Finnair maksaa koko lystin.
Kohtuullisen riutuneena matkan jäljiltä hyppäsin Dullstroomiin päästyäni suoraan joulupöytään ja nukuin leirin alkajaisiksi kolmen yön edestä yhteen soittoon ennen normaalin elämänrytmiin palaamista. Parin päivän totuttelun jälkeen keuhkotkin tuntuvat tykkäävän ohuesta mutta ennen kaikkea lämpimämmästä ilmasta. Totisesti pohjalta ponnistetaan nyt mutta sentään ylöspäin on taas matka.
